path: root/talermerchantdemos/blog/articles/fi/thegnuproject.html

<!--#set var="ENGLISH_PAGE" value="/gnu/thegnuproject.en.html" -->

<!--#include virtual="/server/header.fi.html" -->
<!-- Parent-Version: 1.86 -->

<!-- This file is automatically generated by GNUnited Nations! -->
<title>GNU-projekti - GNU-projekti - Free Software Foundation</title>
<meta http-equiv="Keywords" content="GNU, GNU Project, FSF, Free Software, Free Software Foundation, History" />

<!--#include virtual="/gnu/po/thegnuproject.translist" -->
<!--#include virtual="/server/banner.fi.html" -->
<h2>GNU-projekti</h2>

<p>
Kirjoittanut <a href="http://www.stallman.org/"><strong>Richard
Stallman</strong></a></p>

<blockquote>
<p>
Alun perin julkaistu kirjassa <em>Open Sources</em>.  Richard Stallman <a
href="/philosophy/open-source-misses-the-point.html">ei koskaan ollut
"avoimen lähdekoodin" tukija</a>, mutta hän antoi kirjaan tämän artikkelin,
jotta vapaan ohjelmiston liikkeen ideat eivät puuttuisi kokonaan siitä
kirjasta.
</p>
<p>
Miksi <a
href="/philosophy/free-software-even-more-important.html">ainoastaan
vapaiden ohjelmistojen käyttäminen on tärkeämpää kuin koskaan</a>.
</p>
</blockquote>

<h3>Ensimmäinen ohjelmistojenjakamisyhteisö</h3>
<p>
Kun aloin työskentelemään <abbr title="Massachusetts Institute of
Technology">MIT</abbr>:n keinoälylaboratoriossa vuonna 1971 tulin osaksi
ohjelmistojenjakamisyhteisöä, joka oli ollut olemassa useita
vuosia. Ohjelmien jakaminen ei ollut rajoittunut vain meidän yhteisöömme; se
oli niin vanha kuin tietokoneet, kuten reseptien jakaminen on yhtä vanhaa
kuin ruoanlaitto. Mutta me teimme sitä enemmän kuin muut.</p>
<p>
Keinoälylaboratorio käytti käyttöjärjestelmää jota kutsuttiin <abbr
title="Incompatible Timesharing System">ITS</abbr>:ksi (the Incompatible
Timesharing System) eli epäyhteensopivaksi ajanjakamisjärjestelmäksi, jonka
laboratorion hakkerit (1) olivat suunnitelleet ja kirjoittaneet
assemblerilla Digitalin <abbr title="Programmed Data
Processor">PDP</abbr>-10:lle, yhdelle sen ajan suurista tietokoneista. Tämän
yhteisön jäsenenä, keinoälylaboratorion henkilöstöön kuuluvana hakkerina
minun työni oli parannella tätä järjestelmää.</p>
<p>
Me emme kutsuneet ohjelmistojamme vapaiksi ohjelmiksi, koska termiä ei vielä
ollut, mutta sitä se oli. Kun ihmiset toisesta yliopistosta tai yhtiöstä
halusivat muokata ohjelmiamme niin, että he voisivat ajaa niitä omilla
laitteistoillaan me annoimme mielellämme heidän tehdä sen. Jos näit jonkun
käyttämässä sinulle tuntematonta ja mielenkiintoista ohjelmaa, pystyit aina
pyytämään lähdekoodia voidaksesi lukea sen, muuttaaksesi sitä tai
käyttääksesi osia siitä tehdäksesi uuden ohjelman.</p>
<p>
(1) Sanan "hakkeri" käyttö tarkoituksella "turvallisuuden murtaja" on
massamedian aiheuttamaa hämmästystä.  Me hakkerit kiellämme tuon
tarkoituksen tunnustamisen, ja jatkamme sanan käyttöä tarkoittamaan jotakuta
joka rakastaa ohjelmointia, jotakuta joka pitää leikkisästä viisaudesta, tai
niitten yhdistelmä.  Katso artikkelini <a
href="http://stallman.org/articles/on-hacking.html">Hakkeroinnista</a>.</p>

<h3>Yhteisön romahtaminen</h3>
<p>
Tilanne muuttui voimakkaasti 1980-luvun alussa kun Digital lopetti
PDP-10-tietokoneiden valmistamisen. Sen hieno ja tehokas arkkitehtuuri
60-luvulla ei voinut enää laajentua luonnollisesti suuriin osoiteavaruuksiin
jotka tulivat mahdollisiksi 80-luvulla. Tämä tarkoitti sitä että lähes
kaikki ohjelmat joista ITS koostui olivat tulleet vanhentuneiksi.</p>
<p>
Keinoälylaboratorion hakkeriyhteisö oli jo romahtanut, mutta ei kauan
sitten. Vuonna 1981 Symbolics-niminen yhtiö oli palkannut pois lähes kaikki
hakkerit keinoälylaboratoriosta, ja kuihtunut yhteisö ei enää voinut
ylläpitää itseään. (Kirja Hackers, kirjoittanut Steve Levy selittää näitä
tapahtumia, antaen myös kuvan yhteisöstä sen ollessa parhaimmillaan.) Kun
keinoälylaboratorio osti uuden PDP-10-tietokoneen vuonna 1982 sen
pääkäyttäjät päättivät käyttää Digitalin suljettua ei-vapaata
käyttöjärjestelmää ITS:n sijasta.</p>
<p>
Modernit sen aikaiset tietokoneet kuten VAX tai 68020 omasivat omat
käyttöjärjestelmänsä, mutta mikään niistä ei ollut vapaa: sinun täytyi
allekirjoittaa vaitiolosopimus, että sait edes suoritettavan kopion.</p>
<p>
Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäinen lupaus tietokoneen käyttämisessä oli
olla auttamatta naapuria. Yhteistyössä toimiva yhteisö oli
kielletty. Kaupallisten ei-vapaiden ohjelmistojen omistajien tekemä sääntö
oli: “Jos jaat naapurisi kanssa olet piraatti. Jos haluat muutoksia, niin
rukoile meitä tekemään ne”.</p>
<p>
Ei-vapaiden ohjelmistojen sosiaalinen järjestelmä, järjestelmä joka sanoo,
että sinä et saa jakaa tai muuttaa ohjelmistoja on epäsosiaalinen,
epäeettinen ja täysin väärin voi tulla joillekin lukijoille
yllätyksenä. Mutta mitä muuta me voisimme sanoa järjestelmästä joka perustuu
ihmisten erottamiseen ja käyttäjien pitämiseen avuttomina? Lukijat joista
tämä idea on yllättävä ovat voineet pitää ei-vapaiden ohjelmistojen
sosiaalista järjestelmää itsestäänselvyytenä tai tuomittuna heille ei-vapaan
ohjelmistobisneksen termein. Ohjelmistojen julkaisijat ovat työskennelleet
pitkään ja kovasti vakuuttaakseen ihmiset siitä että on vain yksi näkökulma
asiaan.</p>
<p>
Kun ohjelmistojulkaisijat puhuvat "oikeuksiensa vahvistamisesta" tai "<a
href="/philosophy/words-to-avoid.html#Piracy">piratismin</a> lopettamisesta"</p>
<p>
Yksi oletus on se, että ohjelmistoyhtiöt omaavat kyseenalaistamattoman
oikeuden ohjelmiin ja täten kaikkiin ohjelmistojen käyttäjiin. (Jos tämä
olisi luonnollinen oikeus niin vaikka se kuinka vahingoittaisi ihmisiä emme
voisi protestoida sitä vastaan.) Mielenkiintoista on se, että USA:n
perustuslaki ja laillinen traditio hylkäävät tämän näkymän; copyright ei ole
luonnollinen oikeus vaan keinotekoinen hallituksen pakottama monopoli joka
rajoittaa käyttäjän luonnollista oikeutta kopioida.</p>
<p>
Toinen oletus on se, että tärkeintä ohjelmistoissa on se että mitä sillä voi
tehdä, että meidän tietokoneiden käyttäjien ei tulisi välittää siitä
minkälainen yhteisö meillä saa olla.</p>
<p>
Kolmas oletus on se, että meillä ei olisi käyttökelpoisia ohjelmia (tai ei
olisi jotain tiettyä ohjelmaa tekemään joku erityinen asia) jos me emme
antaisi yhtiölle valtaa kaikkiin ohjelman käyttäjiin. Tämä oletus on
saattanut olla vakuuttava ennen kuin vapaiden ohjelmistojen liike osoitti,
että me voimme tehdä paljon käyttökelpoisia ohjelmia kahlitsematta niitä.</p>
<p>
Jos me epäämme nämä oletukset ja tuomitsemme nämä asiat perustuen
tavalliseen järkevään moraaliin, laittaen käyttäjät ensimmäiseksi päädymme
hyvin erilaisiin johtopäätöksiin. Tietokoneiden käyttäjien tulisi olla
vapaita muokkaamaan ohjelmia tarpeisiinsa ja olla vapaita jakamaan
ohjelmistoja, koska toisten ihmisten auttaminen on yhteiskunnan perusasia.</p>
<p>
Tässä artikkelissa ei ole tilaa laajalle selitykselle tästä
johtopäätöksestä, joten viittaan lukijaa verkkosivuille <a
href="/philosophy/why-free.html">
http://gnu.org/philosophy/why-free.html</a> ja <a
href="/philosophy/free-software-even-more-important.html">
http://gnu.org/philosophy/free-software-even-more-important.html</a>
</p>

<h3>Perustava moraalinen valinta</h3>
<p>
Yhteisöni kadotessa jatkaminen kuten ennen oli mahdotonta. Sen sijaan
kohtasin perustavaa laatua olevan moraalisen valinnan.</p>
<p>
Helppo valinta olisi liittyä ei-vapaiden ohjelmistojen maailmaan
allekirjoittaen vaitiolosopimuksia ja luvaten olla auttamatta
hakkerikaveriani. Todennäköisesti minä olisin myös kehittämässä ohjelmistoja
jotka julkaistaan vaitiolovelvollisuuden alla, näin lisäten muiden ihmisten
painetta heidän kavereidensa pettämiseen.</p>
<p>
Olisin voinut tehdä rahaa näin ja ehkä huvittaa itseäni kirjoittamassa
koodia. Mutta tiesin, että urani lopulla katsoisin taakseni ja näkisin ne
vuodet rakentaessani muureja ihmisten erottamiseksi ja käyttäen koko elämäni
tehdäkseni maailmasta huonomman paikan.</p>
<p>
Olin jo kokenut vaitiolosopimuksen vastaanottajana olemisen kun joku
kieltäytyi antamasta minulle ja MIT:n keinoälylaboratoriolle lähdekoodia
tulostimemme ohjausohjelmaan. (Eräiden ominaisuuksien puute tässä ohjelmassa
teki tulostimen käyttämisen erittäin turhauttavaksi.) Joten en voinut sanoa
itselleni, että vaitiolosopimukset olivat viattomia. Olin erittäin vihainen
kun hän kieltäytyi jakamasta meidän kanssamme; en voinut kääntyä ja tehdä
saman muille.</p>
<p>
Toinen vaihtoehto, selvä mutta epämiellyttävä oli jättää tietokoneet. Näin
minun taitojani ei käytettäisi väärin mutta ne olisivat kuitenkin
hukattu. En voinut olla syyllinen käyttäjien erottamiseen ja rajoittamiseen
mutta se tapahtuisi kuitenkin.</p>
<p>
Joten punnitsin eri vaihtoehtoja joilla ohjelmoija saattaisi tehdä jotain
hyvää. Kysyin itseltäni: “Olisiko ohjelma tai ohjelmia joita voisin
kirjoittaa tehdäkseni yhteisön mahdolliseksi taas kerran?”</p>
<p>
Vastaus oli selvä: se mitä tarvittiin ensimmäiseksi oli
käyttöjärjestelmä. Se on kriittinen ohjelmisto tietokoneen
käyttämisessä. Käyttöjärjestelmän avulla voi tehdä monia asioita mutta ilman
sellaista ei voi käyttää tietokonetta ollenkaan. Vapaan käyttöjärjestelmän
avulla me mahdollistaisimme taas hakkereiden yhteisön joka tekee yhteistyötä
ja kutsua kenet tahansa mukaan. Ja kuka tahansa pystyisi käyttämään
tietokonetta toimimatta ystäviään vastaan.</p>
<p>
Käyttöjärjestelmän kehittäjänä minulla oli tarpeelliset kyvyt tähän
työhön. Joten vaikka en voinut olla varma menestyksestä ymmärsin, että minut
oli valittu tekemään työ. Päätin tehdä järjestelmästä yhteensopivan Unix:n
kanssa joten se olisi ajettavissa useilla eri laitteistoarkkitehtuureilla ja
näin Unix:n käyttäjät pystyisivät helposti vaihtamaan siihen. Nimi GNU
valittiin seuraten hakkeritraditiota itsensä sisältävänä akronyyminä
lauseesta "GNU's Not Unix." Se lausutaan <a href="/gnu/pronunciation.html">
yhtenä sanana kovalla G:llä</a>.</p>
<p>
Käyttöjärjestelmä ei tarkoita vain ydintä joka on tuskin tarpeeksi muiden
ohjelmien ajamiseen. 1970-luvulla jokainen mainitsemisen arvoinen
käyttöjärjestelmä sisälsi komentotulkkeja, assemblereita, kääntäjiä,
tulkkeja, debuggereita, tekstieditoreita, postitusohjelmia ja paljon
muutakin. ITS:ssä, Multics:ssa, VMS:ssä ja Unix:ssa olivat
ne. GNU-käyttöjärjestelmä sisältäisi myös ne.</p>
<p>
Myöhemmin kuulin nämä sanat Hillel:n sanomana (1):</p>

<blockquote><p>
     Jos minä en ole itselleni, kuka on minulle?<br />
     Jos olen vain itselleni, mikä minä olen?<br />
     Jos ei nyt, koska?
</p></blockquote>
<p>
Päätös GNU-projektin aloittamisesta perustui samanlaiseen henkeen.</p>
<p>
(1) Ateistina en seuraa mitään uskonnollisia johtajia mutta joskus ihailen
jotain mitä joku heistä on sanonut.</p>

<h3>Vapaus</h3>
<p>
Termi vapaa ohjelmisto ymmärretään joskus väärin. Sillä ei ole mitään
tekemistä hinnan kanssa. On vain kyse vapaudesta. Siksi tässä on määritelmä
termistä vapaa ohjelmisto.</p>

<p>Ohjelmisto on vapaa sinulle, käyttäjälle jos:</p>

<ul>
  <li>Sinulla on vapaus käyttää ohjelmaa, mihin tahansa tarkoitukseen.</li>

  <li>Sinulla on vapaus muokata ohjelmaa tarpeisiisi. (Tämän vapauden
toteuttaminen käytännössä vaatii että sinulla on pääsy lähdekoodiin, koska
muutosten tekeminen ohjelmaan ilman lähdekoodia on erittäin vaikeaa.)</li>

  <li>Sinulla on vapaus levittää kopioita, joko ilmaiseksi tai maksua vastaan.</li>

  <li>Sinulla on vapaus levittää muokattuja versioita ohjelmasta siten , että
yhteisö voi hyötyä tekemistäsi muutoksista.</li>
</ul>
<p>
Koska termi vapaa viittaa vapauteen eikä hintaan, ei ole ristiriitaa
vapaiden ohjelmistojen myynnissä. Itse asiassa vapaus myydä kopioita on
tärkeä: kokoelmat vapaita ohjelmistoja joita myydään CD-ROM-levyillä ovat
tärkeitä yhteisölle ja niiden myyminen on tärkeä tapa hankkia rahoitusta
vapaiden ohjelmistojen kehittämiseen. Täten ohjelma jota ihmiset eivät ole
vapaita laittamaan joihinkin näistä kokoelmista ei ole vapaa ohjelma.</p>
<p>
Johtuen sanan "free" (ilmainen,vapaa) moniselitteisyydestä ihmiset ovat
kauan etsineet vaihtoehtoja mutta kukaan ei ole löytänyt
sopivaa. Englannissa on enemmän sanoja ja nyansseja kuin missään muussa
mutta siitä puuttuu helppo ja yksiselitteinen sana joka tarkoittaa vapaa
kuten vapaus.</p>

<h3>GNU-ohjelmistot ja GNU-järjestelmä</h3>
<p>
Kokonaisen järjestelmän kehittäminen on suuri projekti. Tehdäkseni sen
mahdolliseksi päätin sovittaa ja käyttää siihen jo olemassa olevia vapaita
ohjelmistoja aina kun oli mahdollista. Esimerkiksi päätin heti alussa
käyttää TeX:iä tekstinmuotoilijana ja muutama vuosi sen jälkeen päätin
käyttää X-ikkunointijärjestelmää oman ikkunointijärjestelmän GNU:lle
kirjoittamisen sijasta.</p>
<p>
Tämän päätöksen takia GNU-järjestelmä ei ole sama kuin kokoelma
GNU-ohjelmistoja. GNU-järjestelmä sisältää ohjelmia jotka eivät ole
GNU-ohjelmia, ohjelmia jotka muut ihmiset ja projektit ovat kehittäneet
omiin käyttötarkoituksiinsa mutta joita me voimme käyttää koska ne ovat
vapaita ohjelmistoja.</p>

<h3>Projektin aloittaminen</h3>
<p>
Tammikuussa 1984 lopetin työni MIT:ssä ja aloin kirjoittamaan
GNU-ohjelmia. MIT:n jättäminen oli tarpeellista koska näin se ei voinut
vaikuttaa GNU:n levittämiseen vapaana ohjelmistona. Jos olisin pysynyt MIT:n
henkilökunnassa, MIT olisi voinut väittää työtäni omakseen ja määrätä omat
levityssäännöt tai jopa muuttaa työn ei-vapaaksi ohjelmistoksi.</p>
<p>
Kuitenkin professori Winston, silloinen MIT:n keinoälylaboratorion johtaja
kutsui minut sydämellisesti jatkamaan laboratorion laitteiston käyttämistä.</p>

<h3>Ensiaskeleet</h3>
<p>
Pian GNU-projektin aloittamisen jälkeen, kuulin ohjelmasa nimeltään “Free
University Compiler Kit” joka tunnettiin myös nimellä VUCK. (Tanskan kielen
sana vapaa on kirjoitettu <em>v</em>:llä) Tämä kääntäjä oli suunniteltu
hallitsemaan useita kieliä kuten C ja Pascal ja se pystyi tuottamaan koodia
useille kohdekoneille. Kirjoitin ohjelman tekijälle kysyen että voisiko GNU
käyttää sitä.</p>
<p>
Hän vastasi naurettavasti kertoen, että yliopisto oli vapaa mutta kääntäjä
ei. Täten päätin että ensimmäinen ohjelmani GNU-projektille olisi kääntäjä
joka tukisi useita laitteistoalustoja ja ohjelmointikieliä.</p>
<p>
Toivoen että välttäisin koko kääntäjän kirjoittamisen itse, hankin
lähdekoodin Pastel-kääntäjään joka tuki useita laitteistoalustoja ja se oli
kehitetty Lawrence Livermore Lab:ssa. Se oli kirjoitettu
järjestelmäohjelmointiin suunnitellulla laajennetulla Pascal- versiolla jota
se myös tuki. Lisäsin C-liittymän siihen ja aloin sovittamaan sitä Motorola
68000-tietokoneelle. Mutta minun täytyi luovuttaa kun huomasin, että
kääntäjä vaati useita megatavuja tilaa pinosta ja saatavilla oleva 68000
Unix-järjestelmä sallisi vain 64 kilotavua.</p>
<p>
Sitten ymmärsin että Pastel-kääntäjä toimi jäsentämällä koko sille syötetyn
tiedoston syntaksipuuksi kääntäen koko syntaksipuun ketjuksi käskyjä, ja
vasta sitten tehden lopputuloksen vapauttamatta missään vaiheessa
tallennustilaa. Tässä vaiheessa päättelin, että minun täytyisi kirjoittaa
uusi kääntäjä alusta alkaen. Tämä uusi kääntäjä tunnetaan nimellä <abbr
title="GNU Compiler Collection">GCC</abbr>; mitään Pastel-kääntäjän koodia
ei ole käytetty siinä mutta onnistuin sovittamaan ja käyttämään siinä
C-liittymää jonka olin kirjoittanut. Mutta se oli pari vuotta myöhemmin;
ensin työskentelin GNU Emacsin parissa.</p>

<h3>GNU Emacs</h3>
<p>
Aloin työskentelemään GNU Emacsin parissa syyskuussa 1984, ja vuoden 1985
alussa se alkoi olla käytettävä. Tämä mahdollisti minulle Unix-järjestelmien
käytön tekstin editoinnissa koska minulla ei ollut mitään mielenkiintoa
opetella vi- tai ed-editoreita olin tehnyt editointini muunlaisilla koneilla
sitä ennen.</p>
<p>
Tässä vaiheessa ihmiset alkoivat haluta käyttää GNU Emacs:ia josta aiheutui
kysymys kuinka levittää sitä. Tietenkin laitoin sen anonyymiftp-palvelimelle
tietokoneelle jota olin käyttänyt MIT:ssä. (Tämä tietokone, prep.ai.mit.edu,
tuli näin ensisijaiseksi GNU:n ftp-levityspaikaksi; kun se poistui käytöstä
pari vuotta myöhemmin, siirsimme nimen uudelle ftp-palvelimellemme.) Mutta
sinä aikana monet kiinnostuneet ihmiset eivät olleet Internetissä eivätkä
siten voineet saada kopiota ftp:llä. Joten kysymys oli; mitä sanoisin
heille?</p>
<p>
Olisin voinut sanoa: "Etsi ystävä joka on verkossa ja voi tehdä kopion
sinulle." Tai olisin voinut tehdä saman kuin alkuperäisen PDP-10 Emacsin
kanssa: kertoa heille: "Lähetä minulle kasettinauha ja <abbr
title="Self-addressed Stamped Envelope">SASE</abbr>, ja lähetän sen takaisin
Emacsin kanssa." Mutta minulla ei ollut työtä, ja olin etsimässä tapoja
saada rahaa vapaasta ohjelmistosta.  Joten, ilmaisin että postittaisin
nauhoja niille, jotka haluaisivat sellaisen, 150 dollarin maksusta.  Tällä
tavalla, aloitin vapaan ohjelmiston jakelu-bisneksen, edeltäjä yrityksille,
jotka tänään jakelevat kokonaisia GNU/Linux-jakelupaketteja.</p>

<h3>Onko ohjelma vapaa kaikille sen käyttäjille?</h3>
<p>
Jos ohjelma on vapaa kun tekijä julkaisee sen ei välttämättä tarkoita sitä,
että se tulee olemaan vapaa kaikille jotka saavat kopion siitä. Esimerkiksi,
<a href="/philosophy/categories.html#PublicDomainSoftware">“public
domain”-ohjelmisto</a> (ohjelmisto jolla ei ole copyrightia) on vapaa mutta
kuka tahansa voi tehdä muokatun, ei-vapaan version siitä. Samoin monet
vapaat ohjelmat ovat copyrightin alla mutta levitettynä yksinkertaisilla,
sallivilla lisensseillä jotka sallivat ei-vapaiden versioiden tekemisen.</p>
<p>
Paradigmaattinen esimerkki tästä ongelmasta on
X-ikkunonitijärjestelmä. Kehitettynä MIT:ssä, ja levitettynä vapaana
ohjelmana sallivalla lisenssillä se otettiin pian käyttöön useissa
tietokonefirmoissa. He lisäsivät X:n heidän ei-vapaisiin
Unix-järjestelmiinsä vain binäärimuodossa saman vaitiolosopimuksen
kanssa. Nämä kopiot X:stä eivät olleet yhtään sen vapaampia kuin Unix oli.</p>
<p>
X-ikkunointijärjestemän kehittäjät eivät ajatelleet tätä ongelmana. He
olettivat ja tarkoittivat näin käyvän. Heidän tavoitteensa ei ollut vapaus,
vain “menestys” määritettynä “saada monta käyttäjää”. He eivät välittäneet
käyttäjien vapaudesta. Vain siitä, että heitä pitäisi olla paljon.</p>
<p>
Tämä johti paradoksiin jossa kaksi eri tapaa laskea vapauden määrä antoivat
eri vastaukset kysymykseen “Onko tämä ohjelma vapaa?”. Jos päättäisit
perustuen MIT:n version lisenssiin sanoisit, että X oli vapaa ohjelma. Mutta
jos mittaisit keskimääräisen X:n käyttäjän vapautta sanoisit, että X ei
ollut vapaa. Useimmat X:n käyttäjät ajoivat ei-vapaita versioita jotka
tulivat Unix-järjestelmien mukana eivätkä vapaata versiota.</p>

<h3>Copyleft ja GNU GPL</h3>
<p>
GNU:n tavoite oli antaa käyttäjille vapaus eikä vain olla suosittu. Joten me
tarvitsimme lisenssin joka estäisi GNU-ohjelmistoja kadottamasta
vapauttaan. Tapa jota me käytämme tunnetaan nimellä "copyleft".(1)</p>
<p>
Copyleft käyttää copyright-lakia, mutta kääntää sen ympäri tehdäkseen
normaalin tarkoituksensa vastakohdan: sen sijaan, että se rajoittaa
ohjelmaa, siitä tulee tarkoitus pitää ohjelma vapaana.</p>
<p>
Copyleftin perusidea on se, että me annamme kaikille luvan ajaa ohjelmaa,
kopioida ohjelmaa ja levittää muokattuja versioita ohjelmasta mutta ei lupaa
lisätä omia rajoituksiaan. Näin tärkeät vapaudet jotka määrittävät termin
vapaa ohjelmisto ovat taatut jokaiselle jolla kopio on; niistä tulee
luovuttamattomia oikeuksia.</p>
<p>
Jotta copyleft toimisi tulisi muokattujen versioiden myös olla vapaita. Tämä
takaa sen, että työ joka perustuu meihin tulee saataville yhteisölle jos se
on julkistettu. Kun ohjelmoijat jotka ohjelmoivat työkseen parantavat
vapaaehtoisesti GNU-ohjelmia copyleft estää heidän työnantajiaan sanomasta:
“Sinä et voi jakaa näitä muutoksia, koska me aiomme tehdä ei-vapaan version
tuosta ohjelmasta.”</p>
<p>
Vaatimus siitä, että muutosten täytyy olla vapaita on olennainen jos me
haluamme taata vapauden joka käyttäjälle. Yhtiöt jotka yksityistivät
X-ikkunointijärjestelmän tekivät yleensä joitain muutoksia sovittaakseen sen
heidän laitteistoilleen ja järjestelmilleen. Nämä muutokset olivat pieniä
verrattuna X:ään mutta ne eivät olleet mitättömiä. Jos muutoksien tekeminen
on veruke vapauden kieltämiseksi käyttäjiltä kenen tahansa olisi helppoa
hyötyä tästä verukkeesta.</p>
<p>
Tähän liittyvä asia koskee vapaan ohjelman yhdistämistä ei-vapaaseen
koodiin. Sellainen yhdistelmä olisi lopulta ei-vapaa; ne vapaudet jotka
puuttuvat ei-vapaasta osasta puuttuisivat myös koko
yhdistelmästä. Tämänlaisten muutosten salliminen avaisi reiän joka olisi
tarpeeksi suuri upottamaan laivan. Täten kriittinen vaatimus copylefille on
tukkia tämä reikä: kaikki mitä lisätään tai yhdistetään copyleft-ohjelmaan
aiheuttaa sen, että tämä suurempi kokonaisuus on myös vapaa ja
copyleft-ohjelma.</p>
<p>
Erityinen toteutus copyleftistä, se jota me käytämme suurimmalle osalle
GNU-ohjelmia on GNU General Public License (GNU Yleinen Julkinen Lisenssi)
tai GNU GPL lyhyesti. Meillä on myös muunlaisia copylefteja joita käytetään
erityisissä tilanteissa. GNU-käyttöohjeet ovat myös copyleftin alla mutta
käyttävät paljon yksinkertaisempaa copyleftiä, koska GNU GPL:n
monimutkaisuus ei ole tarpeellista manuaaleille. (2)</p>
<p>
(1) Vuonna 1984 tai 1985, Don Hopkins (hyvin mielikuvituskykyinen kaveri)
lähetti minulle kirjeen. Kirjeeseen oli kirjoitettu useita huvittavia
sanontoja mukaanlukien tämä: “Copyleft—all rights reversed” (“Copyleft-
kaikki oikeudet käännetty”). Käytin sanaa “copyleft” nimetäkseni
levitysidean jota minä kehitin silloin.</p>

<p>
(2) Me nykyään käytämme <a href="/licenses/fdl.html">GNU Free Documentation
Licenseä</a> dokumentaatiota varten.</p>

<h3>Free Software Foundation</h3>

<p>Kiinnostus Emacs:n käyttämisestä kasvoi, muut ihmiset tulivat mukaan
GNU-projektiin ja me päätimme että oli aika etsiä rahoitusta taas
kerran. Joten vuonna 1985 me loimme <a href="http://www.fsf.org/">Free
Software Foundation</a>, veroista vapaan hyväntekeväisyysjärjestön vapaiden
ohjelmien kehitykselle. <abbr title="Free Software Foundation">FSF</abbr>
otti myös hoitaakseen Emacs-nauhojen levitysbisneksen; myöhemmin se laajensi
tätä lisäten muita vapaita ohjelmistoja (myös GNU ja ei-GNU) nauhalle ja
myyden myös manuaaleja.</p>

<p>Suurin osa FSF:n tuotosta tuli vapaiden ohjelmistojen ja muiden palvelujen
(lähdekoodi-CD:t, binääri-CD:t, mukavasti tulostetut käyttöohjeet, kaiken
mukana vapaus jakaa ja muokata), ja Deluxe-jakeluiden (ohjelmistojakelut,
johon laitoimme täyden ohjelmistokokoelman käyttähän valitsemalle
alustalle).  Tänään FSF edelleen <a href="http://shop.fsf.org/"> myy
käyttöohjeita ja muuta</a>, mutta se saa suurimman osan rahoituksestaan
jäsenmaksuista.  Voit liittyä FSF:ään osoitteessa <a
href="http://fsf.org/join">fsf.org</a>.</p>

<p>Free Software Foundation:in alaiset ovat kirjoittaneet ja ylläpitäneet
useita GNU-ohjelmistoja. Kaksi huomattavaa ovat C-kirjasto ja kuori (shell)
GNU C-kirjasto on se jota jokainen GNU/Linux-järjestelmässä ajettava ohjelma
käyttää kommunikointiin Linux:n kanssa. Sen on kehittänyt Free Software
Foundationin henkilöstön jäsen Roland McGrath. Kuori jota käytetään
useimmissa GNU/Linux-järjestelmissä on <abbr title="Bourne Again
Shell">BASH</abbr> , the Bourne Again Shell (1) jonka on kehittänyt FSF:n
alainen Brian Fox.</p>

<p>Me rahoitimme näiden ohjelmien kehittämisen siksi, että GNU-projektissa ei
ollut kyse vain työkaluista tai kehitysympäristöstä. Meidän tavoitteemme oli
täydellinen käyttöjärjestelmä ja nämä ohjelmat olivat ne jotka tarvittaisiin
siihen tavoitteeseen pääsemiseksi.</p>

<p>(1) "Bourne Again Shell" on vitsi nimestä "Bourne Shell", joka oli
tavallinen Unix:n komentotulkki.</p>

<h3>Vapaiden ohjelmien tuki</h3>

<p>Vapaiden ohjelmistojen filosofia hylkää tietyn laajalle levinneen
bisnestavan, mutta se ei ole bisnestä vastaan. Kun liikeala kunnioittaa
käyttäjien vapautta, me toivotamme heille menestystä.</p>

<p>Emacs:n kopioiden myyminen osoittaa yhdenlaisen elinkeinon vapailla
ohjelmilla. Kun FSF otti haltuunsa sen elinkeinon tarvitsin toisen tavan
ansaita elantoni. Löysin sen palvelujen myynnistä liittyen ohjelmiin jotka
olin kehittänyt. Tämä sisälsi opettamisen aiheista kuten kuinka ohjelmoida
GNU Emacs:ia ja kuinka muokata GCC:tä ja ohjelmistonkehitystä, suurilta osin
GCC:n muokkaamista toimivaksi uusilla laitteistoalustoilla.</p>

<p>Tänään useat eri yhtiöt harjoittavat jokaista näistä erilaisista
elinkeinoista liittyen vapaisiin ohjelmiin. Jotkut levittävät vapaita
ohjelmistoja CD-ROM-levyillä; toiset myyvät tukea eri tasoilla aina
käyttäjän kysymyksiin vastaamisesta bugien korjaamiseen ja uusien
merkittävien ominaisuuksien lisäämiseen. On jopa näkyvissä uusia
ohjelmistoyhtiöitä jotka perustavat liiketoimintansa uusien vapaiden
ohjelmien kehittämiseen.</p>

<p>Ole varuillasi, sillä vaikka useat yhtiöt jotka yhdistävät itsensä termiin
avoin lähdekoodi (open source) ne oikeastaan perustavat elinkeinonsa
ei-vapaille ohjelmistoille jotka toimivat vapaiden ohjelmien kanssa. Nämä
yhtiöt eivät kehitä vapaita ohjelmia vaan ovat yhtiöitä jotka koettelevat
käyttäjien vapautta ohjelmistoillaan. He kutsuvat näitä ohjelmia
“lisäarvoisiksi” joka heijastaa arvoja jotka he haluaisivat meidän
hyväksyvän: mukavuus vapauden edelle. Jos me arvostamme vapautta enemmän
meidän tulisi kutsua näitä “vapaudesta vähennetyiksi” tuotteiksi.</p>

<h3>Tekniset tavoitteet</h3>

<p>GNU:n päätavoite oli se, että se olisi vapaa ohjelmisto. Vaikka jos GNU:lla
ei olisi mitään teknistä etua verrattuna Unix:iin sillä olisi sosiaalinen
etu, antaen käyttäjien tehdä yhteistyötä ja eettinen etu, käyttäjien
vapauden kunnioittaminen.</p>

<p>Mutta oli luonnollista käyttää tunnettuja standardeja työssä. Kuten
esimerkiksi dynaamisesti jaetut datarakenteet mielivaltaisten määrättyjen
kokorajoitusten välttämiseksi ja kaikkien mahdollisten 8-bittisten koodien
käsittely aina kun se oli järkevää.</p>

<p>Lisäksi hylkäsimme Unix:n keskittymisen pieneen muistin kokoon päättäen olla
tukematta 16-bittisiä koneita (oli selvää että 32-bittiset koneet olisivat
yleistyneet siihen mennessä kun GNU-järjestelmä valmistuisi) ja mitään
pyrkimyksiä muistin käytön vähentämiseksi ei ollut ellei se ylittänyt yhtä
megatavua. Ohjelmissa joissa suurten tiedostojen käsittely ei ollut
kriittistä rohkaisimme ohjelmoijia lukemaan koko tiedoston muistiin ja vasta
sitten tutkia sen sisältöä huolehtimatta I/O:sta.</p>

<p>Nämä päätökset sallivat useiden GNU-ohjelmien voittaa Unix-vastineensa
luotettavuudessa ja nopeudessa.</p>

<h3>Lahjoitetut tietokoneet</h3>

<p>Kun GNU-projektin maine kasvoi ihmiset alkoivat tarjota lahjoituksina
tietokoneita jotka ajoivat Unixia projektille. Nämä olivat hyvin
käyttökelpoisia, koska helpoin tapa kehittää komponentteja GNU:lle oli tehdä
se Unix-järjestelmässä ja korvata tämän järjestelmän komponentit pala
palalta. Mutta tämä aiheutti eettisen kysymyksen: oliko Unix:n kopion
hallussapitäminen oikein meille.</p>

<p>Unix oli (ja on) ei-vapaata ohjelmistoa ja GNU-projektin filosofia sanoi
että meidän ei pitäisi käyttää ei-vapaita ohjelmia. Mutta vedoten samaan
päättelyyn joka johtaa siihen päätökseen että väkivaltaisuus
itsepuollustuksessa on sallittua päätin, että oli oikeutettua käyttää
ei-vapaata ohjelmistoa kun se oli kriittistä vapaan korvaavan komponentin
kehittämiseen joka auttaisi muita olemaan käyttämättä ei-vapaata
komponenttia.</p>

<p>Mutta jos tämä oli perusteltu paha, se oli kuitenkin paha. Tänään meillä ei
enää ole yhtäkään kopiota Unix:sta, koska olemme korvanneet ne vapailla
käyttöjärjestelmillä. Jos emme voineet korvata tietokoneen
käyttöjärjestelmää vapaalla, me korvasimme koneen sen sijaan.</p>

<h3>GNU:n tehtävälista</h3>

<p>Kun GNU-projekti edistyi ja yhä enemmän järjestelmäkomponentteja löydettiin
tai kehitettiin, niin lopulta tuli käyttökelpoiseksi tehdä lista jäljellä
olevista aukoista. Me käytimme sitä uusien kehittäjien värväämiseen
puuttuvien palojen kirjoittamiseksi. Tämä lista tuli tunnetuksi GNU:n
tehtävälistana. Puuttuvien Unix-komponenttejen lisäksi me listasimme
muitakin sekalaisia ohjelmisto- ja dokumentointiprojektien tuotoksia jotka
me arvelimme täysin täydellisen järjestelmän tarvitsevan.</p>

<p>Tänään (1), tuskin yhtäkään Unix-komponenttia on jäljellä GNU:n
tehtävälistassa, koska nämä työt on jo tehty lukuunottamatta muutamia
epäolennaisia. Mutta lista on täynnä projekteja joita jotkut saattaisivat
kutsua “sovelluksiksi”. Mutta ohjelma joka on käyttökelpoinen muille kuin
pienelle osalle käyttäjistä olisi hyödyllistä lisätä käyttöjärjestelmään.</p>

<p>Jopa pelit ovat tehtävälistalla ja ovat olleet sillä alusta lähtien. Unix
sisälsi pelejä joten luonnollisesti GNU:ssa täytyi olla niitä myös. Mutta
yhteensopivuus ei ollut ei ollut tärkeää peleissä, joten emme nähneet
tarpeelliseksi tehdä peleistämme samanlaisia kuin Unix:ssa. Sen sijaan me
listasimme laajan valikoiman erilaisia pelejä joista käyttäjät voisivat
pitää.</p>

<p>(1) Tuo oli kirjoitettu vuonna 1998.  Vuonna 2009 me emme enää pidä
tehtävälistaa.  Yhteisö kehittää vapaata ohjelmistoa niin nopeasti, että
emme enää voi seurata heitä.  Sen sijaan, meillä on lista korkean
prioriteetin projekteista, paljon lyhyempi lista projekteista, joita me
haluamme ihmisten kirjoittavan.</p>

<h3>GNU:n lisenssi kirjastoille, LGPL</h3>

<p>GNU:n C-kirjasto käyttää erityistä copyleftiä nimeltään GNU Library General
Public License (GNU Kirjasto Yleinen Julkinen Lisenssi) joka antaa luvan
yhdistää ei-vapaita ohjelmistoja kirjastoon. Miksi tehdä tämä poikkeus?</p>

<p>Se ei ole periaatteellinen asia; ei ole olemassa periaatetta jonka mukaan
ei-vapaat ohjelmistot ovat oikeutettuja sisältämään meidän koodiamme. (Miksi
avustaa projektia joka kieltäytyy jakamisesta kanssamme?) LGPL:n käyttäminen
C-kirjastolle tai mille tahansa kirjastolle on strateginen kysymys.</p>

<p>C-kirjasto tekee yleisen tehtävän; jokainen ei-vapaa järjestelmä tai
kääntäjä sisältää C-kirjaston. Täten, laittaen meidän C-kirjastomme
saataville vain vapaille ohjelmille ei olisi antanut niille mitään etua,
vaan se olisi vain vähentänyt kirjastomme käyttöä.</p>

<p>Yksi järjestelmä on poikkeus tälle: GNU-järjestelmän (ja tämä sisältää
GNU/Linux:n), sisältämä GNU:n C-kirjasto on ainut C-kirjasto. Joten GNU:n
C-kirjaston lisenssi päättää onko mahdollista kääntää ei-vapaa ohjelma
GNU-järjestelmälle. Ei ole olemassa eettistä syytä sallia ei-vapaat ohjelmat
GNU-järjestelmässä, mutta strategisesti näyttää siltä, että niiden
hylkääminen lamauttaisi GNU-järjestelmän käyttöä enemmän kuin se kannustaisi
kehittämään vapaita ohjelmia. Tämän takia kirjasto-GPL:n käyttäminen on hyvä
strategia C-kirjastolle.</p>

<p>Muille kirjastoille strateginen päätös täytyy tehdä tilanteen mukaan. Kun
kirjasto tekee erityisen tehtävän joka voi auttaa tietyn tyyppisiä ohjelmia,
sen julkaiseminen GPL:n alla rajoittaen sen vain vapaisiin ohjelmiin on tapa
auttaa muita vapaiden ohjelmien kehittäjiä, antaen heille edun ei-vapaita
ohjelmia vastaan.</p>

<p>Ajattele GNU Readline:a, kirjastoa joka kehitettiin komentorivieditoinnin
tarjoamiseksi BASH:lle. Readline on julkaistu tavallisen GNU GPL:n alla eikä
kirjasto-GPL:n. Tämä todennäköisesti vähentää Readline:n käyttöä, mutta se
ei ole menetys. Ainakin yhdestä ohjelmasta on tullut vapaa siksi että se
voisi käyttää GNU Readlinea, ja se on todellinen saavutus yhteisölle.</p>

<p>Ei-vapaiden ohjelmistojen kehittäjillä on etuja jotka raha tarjoaa; vapaiden
ohjelmistojen kehittäjien täytyy hyötyä siitä, että heillä on
toisensa. Toivon, että jonain päivänä meillä on suuri valikoima
GPL-lisensoituja kirjastoja joille ei ole ei-vapaata vastinetta, tarjoten
näin käyttökelpoisia moduuleja, rakennuspalikkoja uusille vapaille
ohjelmistoille antaen huomattavan edun tulevalle vapaiden ohjelmien
kehittämiselle.</p>

<p>(1) Tätä lisenssiä kutsutaan nykyään nimellä GNU Lesser General Public
License, välttääkseen sen idean antamista, että kaikkien kirjastojen pitäisi
käyttää sitä.  Katso<a href="/philosophy/why-not-lgpl.html"> Miksi sinun ei
pitäisi käyttää Lesser GPL:ää sinun seuraavalle kirjastollesi</a> lisätietoa
varten.</p>

<h3>Kutinan raapimista?</h3>
<p>
Eric Raymond sanoo: “Jokainen hyvä ohjelmistoprojekti alkaa kehittäjän oman
kutinan raapimisella.” Ehkä näin käy joskus, mutta useat tärkeät osat
GNU-ohjelmistosta kehitettiin täydellisen, vapaan käyttöjärjestelmän
tekemisen mahdollistamiseksi. Ne tulevat visiosta ja suunnitelmasta eivätkä
impulssista.</p>
<p>
Esimerkiksi kehitimme GNU C-kirjaston koska Unix:n kaltainen järjestelmä
tarvitsee C-kirjaston, BASH:n koska Unix:in kaltainen järjestelmä tarvitsee
kuoren ja GNU tar:n koska Unix:n kaltainen järjestelmä tarvitsee
tar-ohjelman. Sama pätee myös moniin omiin ohjelmiini; GNU C-kääntäjään, GNU
Emacsiin, GDB:hen ja GNU Make:en.</p>
<p>
Jotkut GNU-ohjelmat kehitettiin selvitäksemme tietyistä uhista
vapaudellemme. Näin me kehitimme gzipin korvataksemme Compress-ohjelman jota
yhteisö ei enää voinut käyttää <abbr
title="Lempel-Ziv-Welch">LZW</abbr>-patenttien takia. Me löysimme ihmisiä
kehittämään LessTif:n, ja tämän jälkeen aloitimme <abbr title="GNU Network
Object Model Environment">GNOME</abbr>:n ja Harmony:n, selvitäksemme
tiettyjen ei-vapaiden kirjastojen aiheuttamista ongelmista (katso alas). Me
kehitämme GNU Privacy Guardia korvatakseen suositun ei-vapaan
salakirjoitusohjelmiston, koska käyttäjien ei pitäisi tehdä valintaa
yksityisyyden ja vapauden välillä.</p>
<p>
Tietenkin ihmiset jotka kirjoittavat näitä ohjelmia kiinnostuivat työn
aikana ja monet lisäsivät niihin useita ominaisuuksia heidän omien
tarpeittensa ja mielenkiinnon takia. Mutta ohjelma ei ole olemassa siksi.</p>

<h3>Odottamattomia ohjelmienkehitysprojekteja</h3>
<p>
GNU-projektin alussa kuvittelin, että me kehittäisimme koko GNU-järjestelmän
ja sitten julkaisisimme sen kokonaisena. Mutta niin ei kuitenkaan
tapahtunut.</p>
<p>
Koska jokainen GNU-järjestelmän komponentti toteutettin Unix:ssa jokaista
näistä komponenteista pystyttiin ajamaan Unix:eissa kauan ennen kuin
täydellinen GNU-järjestelmä oli olemassa. Joistain näistä ohjelmista tuli
suosittuja ja käyttäjät alkoivat laajentaa niitä ja sovittamaan niitä
useille epäyhteensopiville Unix-versioille ja joskus muillekin.</p>
<p>
Prosessi teki näistä ohjelmista paljon tehokkaampia, ja veti puoleensa
rahoitusta ja avustuksia GNU-projektille. Mutta se luultavasti myös
viivästytti minimaalisen toimivan järjestelmän valmistumista useita vuosia,
kun GNU-kehittäjien aikaa kului näiden sovitusten ylläpitämiseen ja uusien
ominaisuuksien lisäämiseen olemassaoleviin komponentteihin puuttuvien
komponenttien kirjoittamisen sijasta.</p>

<h3>GNU Hurd</h3>
<p>
Vuonna 1990 GNU-järjestelmä oli lähes valmis; ainut suuri puuttuva
komponentti ole ydin. Me olimme päättäneet toteuttaa ytimemme
palvelinprosesseina joita ajetaan Machilla. Mach on mikroydin joka on
kehitetty Carnegie Mellon-yliopistossa ja täten Utahin yliopistossa; GNU
Hurd on kokoelma palvelimia (tai “lauma GNU:ita”) joita ajetaan Machilla ja
jotka toteuttavat useita Unix:n ytimen tehtäviä. Kehitysprosessin alku
viivästyi kun me odotimme Machin julkaisua vapaana ohjelmana kuten oli
luvattu.</p>
<p>
Yksi syy tähän malliin oli vaikeimmalta vaikuttavan työn välttämistä;
ydinohjelman debuggaamista ilman lähdekooditason debuggeria. Tämä osa oli jo
tehty Machissa ja me odotimme Hurd-palvelinten debuggaamista käyttäjätason
ohjelmina GDB:n avulla. Mutta sen mahdolliseksi tekeminen vei kauan aikaa ja
useasäikeiset palvelimet jotka lähettävät viestejä toisilleen ovat
paljastuneet erittäin vaikeiksi debugata. Hurd:in työstäminen vakaaksi on
venynyt useita vuosia.</p>

<h3>Alix</h3>
<p>
GNU-ydintä ei alun perin tarkoitettu kutsuttavaksi HURD:ksi. Sen
alkuperäinen nimi oli Alix, nimettynä sen aikaisen kultani mukaan. Hän,
Unix-pääkäyttäjä oli osoittanut kuinka hänen nimensä sopisi yleiseen
Unix-järjestelmäversioiden nimeämistapaan; hän kertoi ystävilleen vitsinä:
“Jonkun pitäisi nimetä ydin minun mukaani.” Minä en sanonut mitään mutta
päätin yllättää hänet nimeämällä ytimen Alix:ksi.</p>
<p>
Mutta tämä ei ollut lopullista. Michael (nykyinen Thomas) Bushnell, ytimen
pääkehittäjä piti nimestä Hurd ja määritti Alixin uudelleen tarkoittamaan
tiettyä osaa ytimestä, osaa joka sieppaisi järjestelmäkutsuja ja käsittelisi
ne lähettämällä viestejä Hurd-palvelimille.</p>
<p>
Lopulta Alix ja minä jätimme toisemme ja hän muutti nimensä; ilman tämän
tapahtuman vaikutusta Hurd:n designia muutettiin siten, että C-kirjasto
lähettäisi viestejä suoraan palvelimille ja tämä aiheutti Alix-komponentin
katoamaan designista.</p>
<p>
Mutta ennen näitä tapahtumia hänen ystävänsä löysi nimen Alix lähdekoodista
ja mainitsi sen hänelle. Joten nimi teki työnsä.</p>

<h3>Linux ja GNU/Linux</h3>
<p>
GNU Hurd ei ole sopiva tuotantokäyttöön, emmekä ole varmoja tuleeko se
koskaan olemaan.  Ominaisuuksiin perustuvalla designillä on ongelmia, jotka
tulevat suoraan designin mukautettavuudesta, ja ei ole varmaa, onko
ratkaisuja olemassa.</p>

<p>
Onneksi toinen ydin on saatavilla. Vuonna 1991 Linus Torvalds kehitti
Unix-yhteensopivan ytimen ja kutsui sitä Linux:ksi.  Se oli epävapaa aluksi,
mutta vuonna 1992, hän teki siitä vapaata ohjelmistoa; Linuxin yhdistäminen
ei-vielä-valmiin GNU-järjestelmän kanssa toi täysin vapaan
käyttöjärjestelmän.  (Niitten yhdistäminen oli huomattava työ itsessään,
tietenkin.)  On Linuxin ansiota, että me voimme käyttää GNU-järjestelmän
versiota nykyään.</p>
<p>
Me kutsumme tätä järjestelmää <a
href="/gnu/linux-and-gnu.html">GNU/Linux</a>:ksi ilmaistaksemme sen
koostuvan GNU-järjestelmästä Linux sen ytimenä.  Älä kutsu koko järjestelmää
nimellä "Linux", koska se merkkaa meidän työmme jonkin muun työnä.  <a
href="/gnu/gnu-linux-faq.html">Anna meille myös maininta</a>.</p>

<h3>Tulevaisuuden haasteet</h3>
<p>
Olemme todistaneet kykymme kehittää laajan valikoiman vapaita ohjelmia. Tämä
ei tarkoita sitä, että olemme voittamattomia ja pysäyttämättömiä. Useat
haasteet tekevät vapaiden ohjelmien tulevaisuuden epävarmaksi: näiden
kohtaaminen vaatii järkkymätöntä ponnistelua ja kestävyyttä, joskus useiden
vuosien ajan. Ne tarvitsevat sellaista päättäväisyyttä mitä ihmiset
ilmaisevat kun he arvostavat vapauttaan ja eivät anna kenenkään viedä sitä.</p>
<p>
Seuraavat neljä kohtaa kertovat näistä haasteista.</p>

<h3>Salainen laitteisto</h3>
<p>
Laitteistovalmistajat ovat yhä enenevissä määrin alkaneet pitää tietoja
laitteiston toiminnasta salaisina. Tämä tekee vapaiden laiteajureiden
kirjoittamisen Linux:lle ja XFree86:lle vaikeaksi ja täten aiheuttaa näille
vaikeuksia tukea uutta laitteistoa. Meillä on täydelliset vapaat
järjestelmät tänään mutta ei huomenna jos emme voi tukea huomisen
tietokoneita.</p>
<p>
On olemassa useita tapoja selvitä tästä ongelmasta. Ohjelmoijat voivat
tutkia laitteistoa ymmärtääkseen kuinka tukea sitä. Loput meistä voivat
valita laitteiston jota vapaat ohjelmistot tukevat; kun meitä tulee yhä
lisää laitteistotietojen salaisuudesta tulee laitteistonvalmistajia itseään
vahingoittava politiikka.</p>
<p>
Laitteiston tutkiminen on suuri työ. Tuleeko meillä olemaan ohjelmoijia
jotka ovat tarpeeksi päättäväisiä hoitaakseen sen? Kyllä jos olemme saaneet
aikaan vahvan tunteen, että vapaassa ohjelmistossa on kyse periaatteesta ja
ei-vapaita ajureita ei suvaita. Ja kuluttavatko useat meistä vähän lisää
rahaa tai jopa aikaa, että me voimme käyttää vapaita ajureita? Kyllä jos
päättäväisyys vapaudesta on levinnyt laajalle.</p>
<p>
(2008 huomautus: tämä ongelma laajenee myös BIOS:iin.  On olemassa vapaa
BIOS, <a href="http://www.libreboot.org/">LibreBoot</a> (corebootin jakelu);
ongelma on koneiden teknisten tietojen hankkiminen, jotta libreboot voi
tukea niitä ilman epävapaita "blobbeja".)</p>

<h3>Ei-vapaat kirjastot</h3>
<p>
Ei-vapaa kirjasto jota ajetaan vapaalla käyttöjärjestelmänä on ansa vapaiden
ohjelmien kehittäjille. Kirjaston viehättävät ominaisuudet ovat syötti; jos
käytät kirjastoa joudut ansaan, koska ohjelmasi ei voi olla käyttökelpoinen
osa vapaata käyttöjärjestelmää. (Oikeastaan me voisimme sisällyttää
ohjelmasi mutta se ei <em>toimisi</em> ilman puuttuvaa kirjastoa). Vielä
pahempaa on jos ohjelma joka käyttää ei-vapaata kirjastoa tulee suosituksi
niin se voi houkuttaa muita ohjelmoijia ansaan.</p>
<p>
Ensimmäinen esimerkki tästä ongelmasta oli Motif-kirjasto 80-luvulla. Vaikka
ei ollut olemassa yhtäkään vapaata käyttöjärjestelmää oli selvää minkä
ongelman Motif aiheuttaisi jälkeenpäin. GNU-projekti vastasi tähän kahdella
tavalla: kysymällä itsenäisiltä vapailta ohjelmistoprojekteilta tukea
vapaille X widgeteille Motifin lisäksi ja etsimällä ihmisiä kirjoittamaan
Motifin korvaavan vapaan kirjaston. Kirjaston kirjoittaminen vei useita
vuosia; Hungry Programmers:n kehittämä LessTif tuli tarpeeksi tehokkaaksi
tukeakseen useimpia Motif-sovelluksia vasta vuonna 1997.</p>
<p>
Vuosien 1996 ja 1998 välillä toinen ei-vapaa, graafiselle käyttöliittymälle
tarkoitettu työkalupakkikirjasto nimeltään Qt tuli käytetyksi huomattavassa
osassa vapaita ohjelmistoja, <abbr title="K Desktop
Environment">KDE</abbr>-työpöytäympäristössä.</p>
<p>
Vapaat GNU/Linux-järjestelmät eivät voineet käyttää KDE:tä koska me emme
voineet käyttää kirjastoa. Kuitenkin jotkut kaupalliset
GNU/Linux-järjestelmien levittäjät jotka eivät olleet tiukkoja pysymään
vapaissa ohjelmistoissa lisäsivät KDE:n järjestelmiinsä tuottaen
järjestelmän jossa oli enemmän toiminnallisuutta mutta vähemmän
vapautta. KDE-ryhmä rohkaisi aktiivisesti ohjelmoijia käyttämään Qt:tä ja
miljoonille uusille “Linuxkäyttäjille” ei koskaan kerrottu sitä että tässä
olisi joku ongelma. Tilanne vaikutti katkeralta.</p>
<p>
Vapaita ohjelmia kehittävä yhteisö vastasi ongelmaan kahdella eri tavalla,
GNOME:lla ja Harmony:llä.</p>
<p>
GNOME, GNU Network Object Model Environment on GNU:n
työpöytäprojekti. Vuonna 1997 Miguel de Icaza:n aloittamana ja Red Hat
Software:n tuella kehitettämänä GNOME julkaistiin samanlaisten
työpöytäominaisuuksien tarjoamiseksi mutta käyttäen vain vapaita
ohjelmia. Sillä on myös teknisiä etuja tukien useita kieliä eikä vain
C++:aa. Sen päätavoite oli vapaus: se, että ei tarvitsisi käyttää ei-vapaita
ohjelmistoja.</p>
<p>
Harmony on yhteensopiva korvaava kirjasto joka suunniteltiin
KDE-ohjelmistojen ajamisen mahdollistamiseksi ilman Qt:ta.</p>
<p>
Marraskuussa 1998 Qt:n kehittäjät ilmoittivat muutoksen lisenssissä joka
tulisi tekemään Qt:stä vapaan ohjelman. Ei ole varmaa, mutta minun
mielestäni tämä johtui osakseen yhteisön lujaan vastaukseen siitä ongelmasta
jonka Qt aiheutti ollessaan ei-vapaa. (Uusi lisenssi on epäoikeudenmukainen
ja hankala joten on yhä haluttavaa välttää Qt:n käyttöä).</p>
<p>
Jälkihuomautus: [Syyskuussa 2000 Qt julkaistiin uudelleen GNU
GPL-lisenssillä joka keskeisesti ratkaisi tämän ongelman.]</p>
<p>
Kuinka me vastaamme seuraavaan houkuttelevaan ei-vapaaseen kirjastoon?
Ymmärtääkö koko yhteisö tarpeen pysyä poissa ansasta? Vai vaihtavatko monet
meistä vapauden mukavuuteen tuottaen suuren ongelman? Tulevaisuutemme
riippuu filosofiastamme.</p>

<h3>Ohjelmistopatentit</h3>
<p>
Pahimman uhan meille muodostavat ohjelmistopatentit jotka voivat voivat
tehdä algoritmien ja ominaisuuksien käyttämisen vapaissa ohjelmissa
mahdottomiksi jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi. LZW pakkausalgoritmin
patentit haettiin vuonna 1983 ja emme vieläkään voi julkaista vapaita
ohjelmia tuottamaan oikein pakattuja <abbr title="Graphics Interchange
Format">GIF</abbr>-kuvia.  [Patentit ratkesivat vuonna 2009.]   Vuonna 1998
vapaa ohjelma <abbr title="MPEG-1 äänikerros 3">MP3</abbr>-pakatun äänen
tuottamiseksi poistettiin levityksestä patenttioikeudenkäynnin takia.
[Vuonna 2017 nämä patentit ratkesivat.  Katsopas kuinka pitkään meidän piti
odottaa.]
</p>
<p>
On olemassa tapoja selvitä patenteista: voimme etsiä todisteita, että
patentti on väärä ja voimme etsiä vaihtoehtoisia tapoja tehdä jokin
asia. Mutta kumpikin näistä tavoista toimii vain joskus; kun kummatkin
epäonnistuvat patentti aiheuttaa vapaille ohjelmille jonkun käyttäjien
haluaman ominaisuuden puuttumisen.  Pitkän odotuksen jälkeen patentit
ratkeavat, mutta mitä me teemme ennen kun näin käy?</p>
<p>
Ne meistä jotka arvostavat vapaita ohjelmistoja vapauden takia kuitenkin
pysyvät vapaissa ohjelmistoissa. Me löydämme keinoja tehdä työtä ilman
patentoituja ominaisuuksia. Mutta ne jotka arvostavat vapaita ohjelmistoja
koska olettavat niiden olevan teknisesti parempia kutsuvat patentin
aiheuttamaa hillintää epäonnistumiseksi. Täten kun on käyttökelpoista puhua
käytännöllisestä tehokkuudesta "basaarimallia" kehityksessä ja vapaiden
ohjelmistojen luotettavuudesta ja voimasta meidän ei tule pysähtyä
tähän. Meidän täytyy puhua vapaudesta ja periaatteesta.</p>

<h3>Vapaa dokumentaatio</h3>
<p>
Suurin puute vapaissa ohjelmistoissa ei ole ohjelmistossa vaan hyvien ja
vapaiden manuaalien puute jotka voimme sisällyttää
järjestelmiimme. Dokumentaatio on tärkeä osa mitä tahansa ohjelmistoa; kun
tärkeään vapaaseen ohjelmistopakettiin ei sisälly hyvää vapaata manuaalia
niin se on suuri puute. Meillä on useita sellaisia tapauksia tänään.</p>
<p>
Vapaassa dokumentaatiossa, kuten vapaissa ohjelmistossa on kyse vapaudesta
eikä hinnasta. Vapaan manuaalin määritelmä on melko sama kuin vapaan
ohjelman: siinä on kyse tiettyjen vapauksien antamisesta kaikille
käyttäjille. Uudelleenlevitys (sisältäen kaupallisen myynnin) täytyy
hyväksyä sekä verkossa ja paperilla siten, että manuaali voi tulla jokaisen
ohjelmakopion mukana.</p>
<p>
Lupa muutosten tekemiseen on myös tärkeää. Yleisensä sääntönä en usko, että
ihmisten pitää päästä muokkaamaan kaikkia artikkeleita ja
kirjoja. Esimerkiksi minun mielestäni sinä tai minä et ole velvollinen
antamaan lupaa tämänkaltaisten tekstien muokkaamiseen jotka selittävät
toimiamme ja näkökulmiamme.</p>
<p>
Mutta on olemassa tietty syy miksi vapaus muokata on elintärkeä vapaan
ohjelmiston dokumentoinnille. Kun ihmiset käyttävät oikeuttaan muokata
ohjelmistoa lisäten tai muuttaen sen ominaisuuksia he muuttavat myös
manuaalia ollessaan tunnollisia, että he voivat tuottaa tarkkaa ja
käyttökelpoista dokumentaatiota muokatun ohjelman kanssa. Epävapaa manuaali,
joka ei salli ohjelmoijien olla tunnollisia ja viimeistellä työtään, ei
täytä yhteisömme tarpeita.</p>
<p>
Jonkinlaiset rajoitukset muutosten tekemiseen eivät aiheuta
ongelmia. Esimerkiksi vaatimukset säilyttää alkuperäisen kirjoittajan
copyright-ilmoitus , levityssäännöt, tai tiedot tekijöistä ovat
sallittavissa. Myös siinä, että muokatuissa versioissa lukee tieto siitä,
että ne ovat muokattuja jopa silloin kuin kokonaiset kappaleet ovat pysyneet
muuttumattomina niin kauan kuin nämä kappaleet eivät käsittele teknisiä
asioita. Tämänlaiset rajoitukset eivät ole ongelma koska ne eivät estä
tunnollista ohjelmoijaa sovittamasta manuaalia kuvaamaan muokattua
ohjelmaa. Toisinsanottuna ne eivät estä vapaita ohjelmistoja kehittävää
yhteisöä saamasta täyttä hyötyä manuaalista.</p>
<p>
Kuitenkin täytyy olla mahdollista muokata kaikkea <em>teknistä</em> sisältöä
manuaalissa ja sitten levittää tulosta kokonaisuudessaan tavallisella
medialla tavallisten kanavien läpi: muuten rajoitukset estävät yhteisöä ja
täten manuaali ei ole vapaa ja tarvitsemme toisen manuaalin.</p>
<p>
Tuleeko vapaiden ohjelmistojen kehittäjillä olemaan tietoisuus ja
päättäväisyys tuottaakseen laajan valikoiman vapaita manuaaleja? Taas kerran
tulevaisuutemme riippuu filosofiastamme.</p>

<h3>Meidän täytyy puhua vapaudesta</h3>
<p>
Arvioidaan, että tänään kymmenen miljoonaa ihmistä käyttää GNU/Linux-
järjestelmiä kuten Debian GNU/Linux:a ja Red Hat “Linux”:a. Vapaa ohjelmisto
on aiheuttanut käytännöllisen edun jonka takia käyttäjät parveilevat sen
ympärillä pelkästään käytännöllisistä syistä.</p>
<p>
Hyvät seuraukset tästä ovat päivänselviä; lisää kiinnostusta tehdä vapaita
ohjelmia , lisää asiakkaita vapaita ohjelmistoja kehittäville yrityksille ja
parantuneet mahdollisuudet rohkaista yhtiöitä tekemään kaupallisia vapaita
ohjelmistoja suljettujen ei-vapaiden ohjelmistotuotteiden sijasta.</p>
<p>
Mutta kiinnostus ohjelmistoon kasvaa nopeammin kuin tietoisuus filosofiasta
johon se on perustunut ja tämä johtaa ongelmaan. Kykymme kohdata haasteet ja
uhkat selitettynä ylempänä riippuu halusta olla lujasti vapauden
kannalla. Tehdäksemme varmaksi sen, että yhteisöllämme on tämä tahto meidän
täytyy levittää ideaa uusille käyttäjille kun he tulevat yhteisöön.</p>
<p>
Mutta me olemme epäonnistumassa; pyrkimykset saada uusia käyttäjiä
yhteisöömme ylittävät pyrkimykset opettaa heille mihin yhteiskuntamme
perustuu. Meidän täytyy tehdä molempia ja pitää kummatkin pyrkimykset
tasapainossa.</p>

<h3>“Avoin lähdekoodi”</h3>
<p>
Vapauden opettaminen uusille käyttäjille tuli vaikeammaksi vuonna 1998 kun
osa yhteisöstä päätti lopettaa termin vapaa ohjelmisto käyttämisen ja
sanoivat avoimen lähdekoodin ohjelmisto (open source) sen sijaan.</p>
<p>
Jotkut jotka suosivat tätä termiä tähtäsivät sekaannuksen välttämiseksi
johtuen siitä, että englannissa sanalla “free” on kaksi merkitystä; vapaa ja
ilmainen. Muut kuitenkin tähtäsivät hengen ja periaatteen, joka on
kannustanut vapaita ohjelmistoja kehittävää liikettä ja GNU-projektia
sivuuttamiseen vedotakseen johtajiin ja yrityskäyttäjiin joista monien
ideologia asettaa liikevoiton vapauden, yhteisön ja periaatteen
yläpuolelle. Täten avoin lähdekoodi keskittyy mahdollisuuteen tehdä
laadukasta ja tehokasta ohjelmistoa mutta karttaa ideoita vapaudesta,
yhteisöstä ja periaatteesta.</p>
<p>
“Linux”-lehdet ovat selvä esimerkki tästä; ne ovat täynnä mainoksia
ei-vapaista ohjelmistoista jotka toimivat GNU/Linux:ssa. Kun seuraava Motif
tai Qt ilmestyy niin varoittavatko nämä lehdet ohjelmoijia pysymään kaukana
siitä vai mainostavatko he sitä.</p>
<p>
Yhtiöiden tuki voi avustaa yhteisöä monilla eri tavoilla; kaikesta
huolimatta se on käyttökelpoista. Mutta heidän tukensa voittaminen puhumalla
vielä vähemmän vapaudesta ja periaatteesta voi olla tuhoisaa; se lisää
epätasapainoa ohjelmistojen suosion ja yhteisömme perusarvojen opettamisen
välillä.</p>
<p>
Termit vapaa ohjelmisto (free software) ja avoin lähdekoodi (open source)
tarkoittavat enemmän tai vähemmän samassa kategoriassa olevia ohjelmistoja,
mutta ne sanovat erilaisia asioita ohjelmistosta ja arvoista. GNU-projekti
jatkaa termin “vapaa ohjelma” käyttöä ilmaistakseen sitä, että vapaus eikä
vain teknologia on tärkeää.</p>

<h3>Yritä!</h3>
<p>
Yodan filosofia (“Ei ole olemassa yritystä”) kuulostaa kivalta mutta se ei
toimi minun tapauksessani. Olen tehnyt suurimman osan työstäni huolissani
siitä että voisinko tehdä sen ja epävarmana siitä, että olisiko työni
tarpeeksi tuloksen saavuttamiseksi jos tekisin sen. Mutta yritin kuitenkin
koska ei ollut ketään muuta kaupunkini ja vihollisen välissä. Olen kuitenkin
yllättynyt siitä että olen joskus onnistunut.</p>
<p>
Joskus epäonnistuin; jotkut kaupungeistani kukistuivat. Mutta sitten löysin
toisen uhatun kaupungin ja valmistauduin seuraavaan taisteluun. Olen
kuitenkin aikojen saatossa oppinut etsiä uhkia ja laittaa itseni heidän ja
kaupunkini väliin kutsuen muita hakkereita mukaani.</p>
<p>
Nykyään en yleensä ole yksin. On helpotus ja ilo nähdä rykmentin hakkereita
kaivamassa linjan pitämiseksi ja huomaan, että tämä kaupunki voi
toistaiseksi selvitä. Mutta vaarat suurenevat joka vuosi ja nyt Microsoft on
erityisesti kohdistunut yhteisöömme. Me emme voi ottaa vapaata
tulevaisuuttamme varmana. Älä pidä sitä varmana! Jos haluat pitää vapautesi
sinun täytyy olla valmis puolustamaan sitä!</p>

<div class="translators-notes">

<!--TRANSLATORS: Use space (SPC) as msgstr if you don't have notes.-->
 </div>
</div>

<!-- for id="content", starts in the include above -->
<!--#include virtual="/server/footer.fi.html" -->
<div id="footer">
<div class="unprintable">

<p>Ole hyvä ja lähetä FSF &amp; GNU -kyselyt osoitteeseen <a
href="mailto:gnu@gnu.org">&lt;gnu@gnu.org&gt;</a>. On myös muita tapoja <a
href="/contact/">saada yhteys</a> FSF:ään. Lähetä ilmoitukset
toimimattomista  linkeistä ja muut korjaukset (tai ehdotukset) osoitteeseen
<a href="mailto:webmasters@gnu.org">&lt;webmasters@gnu.org&gt;</a>.</p>

<p>
<!-- TRANSLATORS: Ignore the original text in this paragraph,
        replace it with the translation of these two:

        We work hard and do our best to provide accurate, good quality
        translations.  However, we are not exempt from imperfection.
        Please send your comments and general suggestions in this regard
        to <a href="mailto:web-translators@gnu.org">

        &lt;web-translators@gnu.org&gt;</a>.</p>

        <p>For information on coordinating and submitting translations of
        our web pages, see <a
        href="/server/standards/README.translations.html">Translations
        README</a>. -->
Me teemme kovaa työtä ja teemme parastamme luodaksemme tarkkoja, hyvän
laadun käännöksiä. Mutta, mekään emme ole täydellisiä. Lähetä kommentteja ja
pyyntöjä tästä käännöksestä osoitteeseen:<a
href="mailto:web-translators@gnu.org">&lt;web-translators@gnu.org&gt;</a>.</p>
<p> Saadaksesi tietoa meidän verkkosivujemme käännösten lähettämisestä ja
koordinoimisesta, lue <a href="/server/standards/README.translations.html">
Käännösten README </a></p>
</div>

<!-- Regarding copyright, in general, standalone pages (as opposed to
     files generated as part of manuals) on the GNU web server should
     be under CC BY-ND 4.0.  Please do NOT change or remove this
     without talking with the webmasters or licensing team first.
     Please make sure the copyright date is consistent with the
     document.  For web pages, it is ok to list just the latest year the
     document was modified, or published.
     
     If you wish to list earlier years, that is ok too.
     Either "2001, 2002, 2003" or "2001-2003" are ok for specifying
     years, as long as each year in the range is in fact a copyrightable
     year, i.e., a year in which the document was published (including
     being publicly visible on the web or in a revision control system).
     
     There is more detail about copyright years in the GNU Maintainers
     Information document, www.gnu.org/prep/maintain. -->
<p>Copyright &copy; 1998, 2001, 2002, 2005, 2006, 2007, 2008, 2010, 2014, 2015,
2017, 2018, 2020 Richard Stallman</p>

<p>Tämä sivu on julkaistu <a rel="license"
href="http://creativecommons.org/licenses/by-nd/4.0/">Creative Commons
Nimeä-EiMuutoksia 4.0-kansainvälisen lisenssin alla.</a></p>

<!--#include virtual="/server/bottom-notes.fi.html" -->
<div class="translators-credits">

<!--TRANSLATORS: Use space (SPC) as msgstr if you don't want credits.-->
<b>Kääntänyt</b> Pyry</div>

<p class="unprintable"><!-- timestamp start -->
Päivitetty:

$Date: 2020/07/25 20:00:28 $

<!-- timestamp end -->
</p>
</div>
</div>
<!-- for class="inner", starts in the banner include -->
</body>
</html>