path: root/talermerchantdemos/blog/articles/fi/shouldbefree.html

<!--#set var="ENGLISH_PAGE" value="/philosophy/shouldbefree.en.html" -->

<!--#include virtual="/server/header.fi.html" -->
<!-- Parent-Version: 1.86 -->

<!-- This file is automatically generated by GNUnited Nations! -->
<title>Miksi ohjelmistojen pitäisi olla vapaita - GNU-projekti - Free Software
Foundation</title>

<!--#include virtual="/philosophy/po/shouldbefree.translist" -->
<!--#include virtual="/server/banner.fi.html" -->
<h2>Miksi ohjelmistojen pitäisi olla vapaita</h2>

<p>
<a href="http://www.stallman.org/"><strong>Richard Stallman</strong></a></p>
<h3 id="introduction">Johdanto</h3>
<p>
Ohjelmistojen olemassaolo nostaa väistämättä esiin ongelman siitä, miten
niiden käytöstä tulisi päättää. Oletetaan esimerkiksi, että jollakulla on
kopio ohjelmistosta ja että hän tapaa jonkun toisen, joka myös haluaisi
kopion. Oletetaan lisäksi, että he pystyisivät lisäkopion tekemään. Kenen
tulisi päättää, tehdäänkö kopio? Kyseisten henkilöiden? Vai jonkun muun
osapuolen, vaikkapa "omistajan"?</p>
<p>
   Ohjelmistojen kehittäjät tarkastelevat yleensä ongelmaa silmämääränään
kriteeri, jonka mukaan kysymys on ratkaistava niin, että ohjelmistojen
kehittäjien voitto maksimoituu. Yritysten poliittinen vaikutusvalta on
johtanut siihen että hallitukset ovat hyväksyneet tämän kriteerin ja
ohjelmistojen kehittäjien näkemyksen kriteerin täyttämisestä: ohjelmalla on
omistaja, yleensä yhtiö, jolla on jotakin tekemistä ohjelmiston kehittämisen
kanssa.</p>
<p>
   Haluaisin tarkastella tätä ongelmaa käyttäen toisenlaista kriteeriä: koko
suuren yleisön hyvinvointia ja vapautta.</p>
<p>
   Ongelmaa ei voida ratkaista vetoamalla nykyiseen lainsäädäntöön – lain
pitäisi seurata etiikkaa, eikä päinvastoin. Myöskään nykyinen käytäntö ei
ratkaise ongelmaa, vaikkakin käytännöt voivat antaa viitteitä mahdollisiin
ratkaisuihin. Voimme ratkaista ongelman vain tarkastelemalla kuka hyötyy ja
kuka kärsii, jos ohjelmistoilla katsotaan olevan omistajia. Kuka hyötyy,
kuka kärsii, miksi ja miten paljon. Pitää toisin sanoen tehdä
panos-tuotos-analyysi koko yhteiskunnan näkökulmasta, pitäen mielessä yhtä
aikaa yksilön vapaus ja hyödykkeiden tuotanto.</p>
<p>
   Kuvaan tässä kirjoituksessa ohjelmistojen omistajuuden vaikutuksia ja
osoitan, että vaikutukset ovat haitallisia. Johtopäätökseni on, että me
ohjelmoijat olemme velvollisia kannustamaan luomiemme ohjelmistojen
jakamista, tutkimista ja kehittämistä: toisin sanoen, meillä on velvollisuus
luoda <a href="/philosophy/free-sw.html">vapaita ohjelmistoja</a>.<a
href="#f1">(1)</a></p>

<h3 id="owner-justification">Omistajien esittämä oikeutus vallalleen</h3>
<p>
   Nykyisestä omistajuuteen perustuvasta järjestelmästä hyötyvät osapuolet ovat
esittäneet kaksi argumenttia, jotka tukevat heidän omistusvaadettaan:
tunteellisen argumentin ja taloudellisen argumentin.</p>
<p>
   Tunteellinen perustelu kuuluu: "Tein ohjelman hiki otsalla, koko sydämelläni
ja sielullani. Se syntyi <em>minusta</em>, se on <em>minun</em>!"</p>
<p>
   Tämä argumetti ei kaipaa vakavaa kumoamista. Kiintyminen ohjelmistoon on
tunne, jota ohjelmoijat elättelevät ja kasvattavat kun se heille sopii, se
ei ole välttämätön reaktio. Ajatellaanpa vaikka miten halukkaasti samat
ohjelmoijat luovuttavat kaikki oikeutensa jollekin yhtiölle palkkaa vastaan;
tunteellinen kiintymys katoaa salaperäisesti. Tai ajatellaan vertailun
vuoksi keskiajan suuria taiteilijoita ja käsityöläisiä, jotka eivät edes
signeeranneet mestaritöitään. Heille taiteilijan nimi ei ollut
merkityksellinen. Tärkeää oli teoksen tekeminen – ja teoksen tehtävä. Tämä
näkemys oli vallalla vuosisatoja.</p>
<p>
   Taloudellinen perustelu kuuluu: "Haluan rikastua (usein tätä kuvataan
epätarkasti myös ‘elannon hankkimiseksi’) ja jos en saa rikastua
ohjelmoimalla, niin en ohjelmoi ollenkaan. Kaikki ovat samaa mieltä
kanssani, joten pian kukaan ei enää ohjelmoi. Ja sitten kenelläkään ei ole
enää ohjelmistoja!" Tämä uhkaus naamioidaan usein ystävälliseksi ja
viisaaksi neuvoksi.</p>
<p>
   Selitän myöhemmin, miksi tämä uhkaus on hämäystä. Haluan ensin tarttua
erääseen sisäänrakennettuun oletukseen, joka käy paremmin ilmi taloudellisen
perustelun toisenlaisesta muotoilusta.</p>
<p>
   Tämä muotoilu alkaa vertailulla, jossa omistajien hallinnoimien
ohjelmistojen yhteiskunnallisia etuja verrataan tilanteeseen, jossa
ohjelmistoja ei ole lainkaan. Johtopäätös on tietenkin, että omistettujen
ohjelmistojen kehittäminen on yleensä hyödyllistä ja tukemisen
arvoista. Argumentti on kuitenkin virheellinen, koska se perustuu oletukseen
vain kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta – omistettuja ohjelmistoja tai ei
ohjelmistoja ollenkaan.</p>
<p>
   Järjestelmässä, jossa tunnustetaan immateriaalisia, intellektuaalisia
omaisuuksia, ohjelmistot liitetään yleensä omistajaan, joka päättää
ohjelmiston käytöstä. Niin kauan kun tämä yhteys on olemassa, joudumme usein
valitsemaan epävapaan ohjelmiston ja ohjelmistottomuuden välillä. Tämä
yhteys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä sisäsyntyinen, vaan juuri
kyseenalaistamamme yhteiskunnallisen ja poliittisen päätöksen – päätöksen,
jonka mukaan ohjelmistoilla on omistaja – seuraus. Jos ongelma esitetään
valintana epävapaiden ohjelmistojen ja ohjelmistottomuuden välillä, on koko
ongelma ohitettu.</p>

<h3 id="against-having-owners">Omistajuuden vastainen argumentti</h3>
<p>
   Tarkastelemme kysymystä: "Pitäisikö ohjelmistojen kehittämisen liittyä
omistajiin, jotka rajoittavat ohjelmiston käyttöä?"</p>
<p>
   Vastataksemme kysymykseen meidän on tarkastaltava näitä kahtaa asiaa ja
niiden vaikutusta yhteiskuntaan toisistaan Vastataksemme kysymykseen meidän
on tarkastaltava näitä kahtaa asiaa ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan
toisistaan <em>riippumatta</em>: toisaalta ohjelmistojen kehittämisen
vaikutuksia (riippumatta ohjelmistojen jakelun tavasta) ja toisaalta
ohjelmistojen käytön rajoittamisen vaikutuksia (oletuksena, että ohjelmisto
on jo kehitetty). Jos toisella näistä on hyödyllisiä ja toisella haitallisia
vaikutuksia, olisi parasta lopettaa niiden liittäminen toisiinsa ja
harrastaa vain tuota hyödyllistä toimintaa.</p>
<p>
   Toisin sanoen, jos jo olemassaolevan ohjelmiston jakelun rajoittaminen on
suuren yleisön kannalta vahingollista, niin eettisesti ajatteleva
ohjelmistojen kehittäjä hylkää mahdollisuutensa rajoittaa ohjelmiston
levittämistä.</p>
<p>
   Jotta voisimme arvioida rajoittamisen seurauksia, meidän on verrattava
toisiinsa saman ohjelmiston rajoitetun (eli omistetun) ja vapaan (eli
kaikkien saatavissa olevan) version yhteiskunnallista arvoa. Vertaamme siis
toisiinsa kahta mahdollista maailmaa.</p>
<p>
   Tällainen arviointi vastaa myös siihen toisinaan esitettyyn yksinkertaiseen
vasta-argumenttiin, jonka mukaan "se hyöty, jonka uusi käyttäjä saa
ohjelmiston kopiosta vastaa sitä haittaa, jonka kopion tekeminen aiheuttaa
ohjelmiston omistajalle." Tämä vasta-argumentti olettaa, että hyöty ja
haitta ovat yhtä suuret. Arviossa vertaamme hyödyn ja haitan määrää ja
osoitamme, että hyöty on paljon suurempi.</p>
<p>
   Havainnollisuuden vuoksi argumenttia voidaan soveltaa toisella alueella:
tienrakennuksessa.</p>
<p>
   Kaikkien teiden rakentaminen olisi mahdollista rahoittaa
tullimaksuilla. Tämä edellyttäisi, että jokaisessa kadunkulmassa olisi
maksun perintää varten tullikoppi. Tällainen järjestelmä houkuttelisi mitä
suuremmassa määrin teiden parantamiseen. Sen etuna olisi myös, että tietyn
tien käyttäjät maksaisivat juuri tuon tien. Tullimaksun maksaminen on
kuitenkin keinotekoinen este joustavalle ajamiselle – keinotekoinen siinä
mielessä, että se ei seuraa autojen tai teiden toimintatavasta.</p>
<p>
   Jos verrataan vapaiden ja tullimaksullisten teiden käyttöarvoa, huomataan,
että teitä, joilla ei ole tullikoppeja on halvempi rakentaa ja ylläpitää, ne
ovat turvallisempia ja tehokkaampia käyttää. <a href="#f2">(2)</a> Köyhässä
maassa tullimaksut voivat tehdä tienkäytöstä liian kalliin joillekin
kansalaisille. Tullimaksuttomat ja –kopittomat tiet siis tarjoavat
yhteisölle suuremman hyödyn pienemmillä kustannuksilla. Vapaat tiet ovat
yhteiskunnan kannalta parempia. Tästä syystä yhteiskunnan tulisi rahoittaa
teiden rakentaminen jollakin muulla tavalla kuin
tullimaksuilla. Rakennettujen teiden käytön tulisi olla vapaata.</p>
<p>
   Kun tullimaksujen kannattajat esittävät ratkaisunsa vain rahan keräämisen
tapana, he vääristävät valintatilannetta. Tullikopit keräävät rahaa, mutta
niillä on muitakin vaikutuksia: ne huonontavat tietä. Tullimaksullinen tie
ei ole yhtä hyvä kuin vapaa tie, eikä teknisesti parempien teiden
rakentaminen välttämättä ole parannus, jos se tarkoittaa samalla vapaiden
teiden korvautumista maksullisilla teillä.</p>
<p>
   Vapaan tien rakentaminen vaatii tietenkin rahoitusta, joka yleisön on
jotenkin järjestettävä. Tästä ei kuitenkaan seuraa tullimaksujen
välttämättömyyttä. Me, jotka tien joka tapauksessa maksamme, saamme
rahallemme enemmän vastinetta rakentamalla vapaan tien.</p>
<p>
   En tarkoita, että maksullinen tie olisi huonompi kuin ei tietä
laisinkaan. Näin olisi vain, jos maksu olisi niin korkea, että tuskin kukaan
käyttäisi tietä – tullien kerääjä ei todennäköisesti koskaan toimisi
näin. Joka tapauksessa niin kauan kuin maksujen kerääminen tullikopeilla
aiheuttaa huomattavaa haaskausta ja epämukavuutta, on parempi kerätä rahat
vähemmän haitallisella tavalla.</p>
<p>
   Käyttääkseni samaa argumenttia ohjelmistojen kehittämisen kohdalla, tulen
seuraavassa osoittamaan, että ohjelmistojen käyttämisen "tullikopit" tulevat
yhteiskunnalle hyvin kalliiksi: maksullisuus tekee ohjelmistojen
kehittämisestä ja jakelemisesta kalliimpaa ja niiden käytöstä tehottomampaa
ja epämukavampaa. Johtopäätös on, että ohjelmistojen kehittämistä tulisi
kannustaa jollakin muulla tavalla. Lopuksi kuvailen muita tapoja kannustaa
(ja jos välttämätöntä) rahoittaa ohjelmistojen kehittämistä.</p>

<h4 id="harm-done">Ohjelmistojen vapauden estämisen aiheuttama vahinko</h4>
<p>
   Kuvitellaan, että ohjelmisto on kehitetty ja kaikki sen kehittämiseen
liittyvät kustannukset on maksettu; yhteiskunnan pitää nyt päättää,
tehdäänkö ohjelmistosta jonkun omaisuutta vai sallitaanko sen vapaa käyttö
ja jakaminen. Oletetaan lisäksi, että ohjelmiston olemassaolo ja sen
saatavavuus ovat toivottavia. <a href="#f3">(3)</a></p>
<p>
   Ohjelmiston jakamisen ja muokkaamisen rajoittaminen ei voi edistää sen
käyttöä. Rajoitukset toimivat ainoastaan esteinä. Rajoitusten vaikutus voi
siis olla vain kielteinen. Mutta miten ja millä tavalla kielteinen?</p>
<p>
   Rajoituksista seuraa kolmen tasoista materiaalista vahinkoa:</p>

<ul>
<li>Ohjelmistolla on vähemmän käyttäjiä.</li>

<li>Kukaan käyttäjistä ei voi muokata tai korjata ohjelmistoa.</li>

<li>Toiset ohjelmistojen kehittäjät eivät voi oppia ohjelmistosta, eivätkä
käyttää sitä uuden ohjelmiston perustana.</li>
</ul>

<p>
   Jokaista materiaalisen vahingon tasoa vastaa psykososiaalinen vahinko, joka
tarkoittaa tehtyjen päätösten vaikutusta ihmisten tunteisiin, asenteisiin ja
taipumuksiin. Näillä ajattelutapojen muutoksilla on kerrannaisvaikutuksensa
ihmisten välisiin suhteisiin ja siten puolestaan materiaalisia seurauksia.</p>
<p>
   Materiaalisen vahingon kolme muotoa hukkaavat osan ohjelmiston mahdollisesta
arvosta, mutta eivät voi sitä kokonaan mitätöidä. Jos ne tuhoavat lähes koko
ohjelmiston arvon, niin ohjelmiston kirjoittaminen vahingoittaa yhteiskuntaa
korkeintaan sen vaivan verran, joka ohjelmiston tuottamiseen on
käytetty. Voidaan perustellusti väittää, että ohjelmiston, jota voidaan
voitollisesti myydä, tulee tarjota jonkin verran suoraa materiaalista
hyötyä.</p>
<p>
   Jos kuitenkin otetaan huomioon psykososiaalisen vahingon muodot, ei
omistetun ohjelmiston kehittämisen aiheuttamalle vahingolle voida asettaa
pitävää ylärajaa.</p>

<h4 id="obstructing-use">Ohjelmistojen käytön estäminen</h4>
<p>
   Ensimmäinen vahingon muoto koskee ohjelman käyttöä. Ohjelmiston kopioimisen
kuntannus on lähellä nollaa (ja kustannuksen voi maksaa tekemällä kopion
itse), joten vapailla markkinoilla ohjelmiston hinta olisi lähellä
nollaa. Lisenssimaksu on merkittävä este ohjelmiston käytölle. Jos laajasti
käytettävästä ohjelmasta tulee jonkun omaisuutta, käyttäjien määrä vähenee.</p>
<p>
   On helppoa osoittaa, että ohjelmiston yhteiskunnalle tuottama hyöty
heikkenee, jos ohjelmistolle osoitetaan omistaja. Kun ohjelmiston
mahdollinen käyttäjä kohtaa vaatimuksen käyttömaksusta, hän joko maksaa tai
luopuu ohjelman käytöstä. Kun käyttäjä päättää maksaa, on maksu
nollasummavarainsiirto kahden osapuolen välillä. Kun taas käyttäjä päättää
olla käyttämättä ohjelmistoa, tuottaa päätös vahinkoa käyttäjälle, mutta ei
hyötyä kenellekään. Negatiivisten lukujen ja nollien summa on aina
negatiivinen.</p>
<p>
   Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä työmäärää, joka ohjelmiston kehittämiseen
tarvitaan. Lopputuloksena siis koko prosessin tehokkuus – laskettuna
onnistuneiden käyttötuntien ja kehittämiseen käytettyjen työtuntien suhteena
– heikkenee.</p>
<p>
   Lopputulos kuvastaa toisaalta ohjelmistojen ja toisaalta autojen, tuolien
tai voileipien kopioimisen ratkaisevaa erilaisuutta. Materiaalisten
kappaleiden kopioimislaitteita on olemassa vain tieteiskirjallisuudessa,
mutta ohjelmistoja on helppo kopioida; kuka tahansa voi monistaa haluamansa
määrän kopioita hyvin vähällä vaivalla. Aineen säilymislakien takia sama ei
päde materiaalisiin kappaleisiin: jokainen kopio täytyy tehdä uusista
raaka-aineista samaan tapaan kuin alkuperäinenkin.</p>
<p>
   Materiaalisten kappaleiden käyttämisen estäminen on siis järkevää, koska
kappaleiden vähälukuisuus merkitsee raaka-aineiden ja työpanoksen
säästöä. Materiaalisten hyödykkeiden valmistamiseen liittyy usein myös
aloittamis- ja kehittämiskustannuksia, jotka jakautuvat koko
tuotantoprosessin ajalle. Mutta niin kauan kuin itse tuotannon kustannukset
ovat merkittävät, kehittämiskustannusten osuuden lisääminen ei aiheuta
hintaan laadullista muutosta eikä myöskään vaadi tavallisten käyttäjien
vapauksien rajoittamista.</p>
<p>
   Tätä vastoin laadullinen muutos syntyy, jos tuote, joka muuten olisi
ilmainen, muuttuu maksulliseksi. Ohjelmistojen jakelemiseen
keskusjohtoisesti asetettu maksu muodostuu korkeaksi kynnykseksi.</p>
<p>
   Lisäksi nykyisen mallin mukainen keskusjohtoinen
ohjelmistotuotantojärjestelmä on tehoton ohjemistojen kopioiden
jakelija. Järjestelmä vaatii fyysisten levykkeiden tai nauhojen käärimistä
täysin tarpeettomiin pakkauksiin ja pakkausten laajamittaista kuljetusta ja
varastointia ympäri maailmaa. Nämä kustannukset esitetään yritystoiminnan
kustannuksina; tosiasiassa kyse on omistajuuden aiheuttamasta tuhlauksesta.</p>

<h4 id="damaging-social-cohesion">Yhteenkuuluvuuden vahingoittaminen</h4>
<p>
   Oletetaan, että sinä ja ystäväsi haluaisitte käyttää jotakin
ohjelmistoa. Lähimmäisenrakkauteen perustuen tuntuu siltä, että oikea
ratkaisu on se, joka antaa molemmille mahdollisuuden käyttää
ohjelmistoa. Malli, joka sallii vain toisen käyttää ohjelmistoa ja samalla
riistää toiselta käyttöoikeuden, on hajoittava: ei sen paremmin sinun kuin
ystäväsikään tulisi hyväksyä tällaista mallia.</p>
<p>
   Tavanomaisen ohjelmiston käyttö- tai lisenssisopimuksen hyväksyminen
merkitsee lähimmäisen pettämistä: "Lupaan evätä lähimmäiseltäni oikeuden
käyttää tätä ohjelmistoa, jotta saan itse käyttöoikeuden." Ihmiset, jotka
hyväksyvät tällaisia sopimuksia, saattavat tuntea psykologista painetta
sopimusten oikeuttamiseen esimerkiksi vähättelemällä lähimmäisen auttamisen
tärkeyttä – näin yhteisön henki kärsii. Tämä on ohjelman käytön
rajoittamisen aiheuttamaan materiaaliseen vahinkoon liittyvä
psykososiaalinen vahinko.</p>
<p>
   Monet käyttäjät tunnistavat jakamisesta kieltäytymisen vääryyden
alitajuisesti, joten he päättävät olla noudattamatta käyttölupaehtoja,
lisenssisopimuksia ja lakeja, ja jakavat ohjelmistoja. Usein he kuitenkin
tuntevat syyllisyyttä toiminnastaan. He tietävät, että heidän on rikottava
lakia ollakseen hyviä lähimmäisiä, mutta he pitävät silti lakeja sitovina;
lopputuloksena voi olla ajatus, että naapuriapu (jota he tarjoavat) on pahaa
tai häpeällistä. Tämä on myös psykososiaalinen vahinko, mutta se voidaan
välttää, jos ajatellaan, että kyseessä olevilla lisenssisopimuksilla ja
lailla ei ole moraalista oikeutusta.</p>
<p>
   Myös ohjelmoijat kärsivät psykososiaalista vahinkoa, koska tietävät, että
monia ihmisiä estetään käyttämästä heidän työtään. Tämä johtaa kyyniseen tai
välinpitämättömään asenteeseen. Ohjelmoija saattaa kuvata innostuneesti
teknisesti haastavaa työtään, mutta kun häneltä kysytään "Saanko käyttää
sitä?", hänen ilmeensä synkkenee ja vastaus on: "Et". Jotta ohjelmoija ei
tuntisi oloaan pettyneeksi, hän joko välttää huomioimasta käytön
rajoittamista tai ottaa kyynisen asenteen, jonka tarkoitus on vähätellä
käyttörajoitusten merkittävyyttä.</p>
<p>
   Reaganin ajoista lähtien Yhdysvaltain harvinaisin resurssi ei ole ollut
tekninen innovaatio vaan halukkuus työskennellä yhdessä yhteiseksi
hyväksi. Ei ole järkevää kannustaa ensimmäistä toisen kustannuksella.</p>

<h4 id="custom-adaptation">Ohjelmistojen räätälöinnin ja muuttamisen estäminen</h4>
<p>
   Materiaalisen vahingon toinen muoto on ohjelmistojen räätälöinnin ja
muuttamisen mahdottomuus. Ohjelmistojen muuttamisen helppous on yksi uuden
teknologian suurista eduista vanhaan verrattuna. Kuitenkaan suurin osa
kaupallisista ohjelmistoista ei ole muuteltavissa, ei vaikka ostaisi
ohjelmiston kopion. Ohjelmisto on saatavilla sellaisenaan, mustana
laatikkona – siinä kaikki.</p>
<p>
   Ohjelmisto, joka voidaan suorittaa tietokoneella, koostuu merkitykseltään
hämäristä numerosarjoista. Ei kukaan – ei edes hyvä ohjelmoija – pysty
helposti muuttamaan näitä numerosarjoja niin, että ohjelmisto toimisi
toisin.</p>
<p>
   Ohjelmoijat työskentelevät yleensä ohjelmiston "lähdekoodin"
kanssa. Lähdekoodi on kirjoitettu Fortranin tai C:n tapaisilla
ohjelmointikielillä. Ohjelmointikieli käyttää nimiä kuvaamaan käsiteltyä
informaatiota ja ohjelmiston osia, ja ohjelmiston toimintoja kuvataan
symboleilla: "+" tarkoittaa yhteenlaskua ja "-"
vähennyslaskua. Ohjelmoitikielellä kirjoitetun lähdekoodin tarkoitus on
helpottaa ohjelmiston lukemista ja muuttamista. Esimerkiksi ohjelma, joka
laskee kahden samalla tasolla olevan pisteen välisen etäisyyden:</p>

<pre>
     float
     distance (p0, p1)
          struct point p0, p1;
     {
       float xdist = p1.x - p0.x;
       float ydist = p1.y - p0.y;
       return sqrt (xdist * xdist + ydist * ydist);
     }
</pre>
<p>
   Ja tässä sama ohjelma muodossa, jonka yleensä käyttämäni tietokone pystyy
suorittamaan:
</p>

<pre>
     1314258944      -232267772      -231844864      1634862
     1411907592      -231844736      2159150         1420296208
     -234880989      -234879837      -234879966      -232295424
     1644167167      -3214848        1090581031      1962942495
     572518958       -803143692      1314803317
</pre>

<p>
    Lähdekoodi on (ainakin mahdollisesti) hyödyllinen esitystapa jokaiselle
ohjelmiston käyttäjälle. Useimmat käyttäjät eivät kuitenkaan saa tutustua
lähdekoodiin. Yleensä ohjelmiston omistaja pitää lähdekoodin salaisena,
jotta kukaan muu ei oppisi siitä mitään. Käyttäjät saavat haltuunsa vain
käsittämättömiä numerosarjoja sisältävät tiedostot, jotka tietokone
suorittaa. Näin vain ohjelmiston omistaja voi muuttaa ohjelmistoa.</p>
<p>
   Eräs ystäväni kertoi kerran työskennelleensä pankissa kuusi kuukautta
kirjoittaen ohjelmistoa, joka oli samankaltainen kuin eräs kaupallinen
ohjelmisto. Hän uskoi, että jos hän olisi saanut tuon kaupallisen
ohjelmiston lähdekoodin nähtäväkseen, se olisi ollut helposti
sovellettavissa pankin tarpeisiin. Pankki oli halukas maksamaan
lähdekoodista, mutta lähdekoodia ei myyty – se oli salainen. Näin ollen
ystäväni täytyi tehdä kuusi kuukautta näennäistä työtä, joka kyllä näkyy
bruttokansantuotteessa, mutta joka itse asiassa on tuhlausta.</p>
<p>
   Vuoden 1977 tienoilla <abbr title="Massachusetts Institute of
Technology">MIT</abbr>:n tekoälylaboratorio sai Xeroxilta lahjaksi
tulostimen. Tulostinta ohjasi vapaa ohjelmisto, johon lisäsimme monia
käytännöllisiä ominaisuuksia. Ohjelmisto esimerkiksi lähetti käyttäjälle
viestin, kun tulostus oli valmis. Kun tulostimella oli ongelmia, kuten
paperitukos tai paperin loppuminen, ohjelmisto ilmoitti välittömästi
kaikille käyttäjille, jotka olivat tulostamassa. Nämä ominaisuudet
mahdollistivat sujuvan käytön.</p>
<p>
   Hiukan myöhemmin Xerox lahjoitti laboratoriolle uudemman ja nopeamman
tulostimen, yhden ensimmäisitä lasertulostimista. Tätä tulostinta ohjasi
omistettu ohjelmisto, jota suoritti tälle tarkoitukselle omistettu
tietokone, joten emme voineet lisätä ohjelmistoon mitään
suosikkiominaisuuksiamme. Pystyimme tekemään ohjelman, joka ilmoitti milloin
tulostustyö oli lähettetty tulostinta ohjaavalle tietokoneelle, mutta emme
voineet tehdä tulostimen ohjelmistoon lisäystä, joka olisi ilmoittanut
milloin tulostettava työ tosiasiassa oli valmis (viive oli yleensä
huomattava). Emme voineet mitenkään tietää, koska tulostus oli valmis,
saatoimme vain arvailla. Kukaan ei myöskään saanut tietää paperitukoksesta,
joten toisinaan ongelma jäi tunniksikin korjaamatta.</p>
<p>
   Laboratorion ohjelmoijat olisivat osanneet tehdä tarvittavat lisäykset ja
korjaukset ohjelmistoon, todennäköisesti vähintään yhtä hyvin kuin
ohjelmiston alkuperäiset kirjoittajatkin. Xerox ei ollut kiinnostunut
tekemään ohjelmistoon korjauksia ja päätti estää meitäkin niitä tekemästä,
joten meidän oli pakko hyväksyä aiheutuneet ongelmat. Niitä ei milloinkaan
korjattu.</p>
<p>
   Useimmat hyvät ohjelmoijat ovat kohdanneet tämän turhauttavan
ongelman. Pankilla oli varaa ratkaista ongelma kirjoituttamalla uusi
ohjelmisto alusta alkaen, mutta tavallinen käyttäjä, vaikka kuinka
lahjakaskin, voi vain luovuttaa.</p>
<p>
   Luovuttaminen aiheuttaa psykososiaalista vahinkoa omavaraisuuden
hengelle. On masentavaa asua talossa, jota ei voi kalustaa tarpeittensa
mukaan. Tilanne johtaa rohkeuden menetykseen ja alavireisyys voi vaikuttaa
myös elämän muihin osa-alueisiin. Luovuttamaan pakotetut ihmiset ovat
onnettomia eivätkä tee hyvää työtä.</p>
<p>
   Kuvitellaanpa, miltä vaikuttaisi, jos reseptejä kohdeltaisiin samoin tavoin
kuin ohjelmistoja. Voisit vaikka kysyä "Miten tätä reseptiä voi muuttaa
vähäsuolaisemmaksi?" ja kokkimestari vastaisi: "Kuinka julkeat loukata
reseptiäni, aivojeni ja makunystyjeni lasta, kuvittelemalla muuttavasi sitä?
Et osaa muuttaa reseptiäni niin, että se toimisi!"</p>
<p>
   "Mutta lääkärini määräsi minut syömään vähemmän suolaa. Mitä teen? Otatko
suolan pois puolestani?"</p>
<p>
   "Mielelläni, palkkioni on vain 50000 dollaria." Koska omistajalla on
monopoli muutosten suhteen, palkkio tuppaa olemaan suuri. "Juuri nyt minulla
on kuitenkin kiire. Olen juuri suunnittelemassa uutta reseptiä Laivaston
korpuille. Palaan asiaan parissa vuodessa."</p>

<h4 id="software-development">Ohjelmistojen kehittämisen estäminen</h4>
<p>
   Materiaalisen vahingon kolmas muoto koskee ohjelmistojen
kehittämistä. Ohjelmistojen kehittäminen oli aikoinaan evolutiivinen
prosessi, jonka kuluessa ohjelmoija kirjoitti olemassaolevan ohjelmiston
osia uudelleen ominaisuuksia lisätäkseen, seuraava ohjelmoija kirjoitti
jonkun pätkän taas uudelleen ja lisäsi taas uusia ominaisuuksia, ja niin
edelleen; joissakin tapauksissa kehitys jatkui parinkymmenen vuoden
ajan. Samaan aikaan joitakin ohjelmiston osia "kannibalisoitiin" uusien
ohjelmistojen iduiksi.</p>
<p>
   Omitajuus estää tällaisen kehityksen, koska uutta ohjelmistoa luotaessa on
aina aloitettava alusta. Omistajuus myös estää aloittelevia ohjelmoijia
tutkimasta olemassaolevia ohjelmistoja oppiakseen niistä käytännöllisiä
tekniikoita tai suurten ohjelmistojen rakennetta.</p>
<p>
   Omistajat haittaavat myös opetusta. Olen kohdannut lahjakkaita
tietojenkäsittelyn opiskelijoita, jotka eivät koskaan ole nähneet laajan
ohjelman lähdekoodia. Opiskelijat voivat olla taitavia pienten ohjelmien
kirjoittamisessa, mutta he eivät voi edes alkaa oppia laajojen ohjelmistojen
kirjoittamisen taitoa elleivät näe, miten muut ovat sen tehneet.</p>
<p>
   Millä tahansa älyllisen elämän alueella suurempia korkeuksia tavoitellaan
seisomalla toisten hartioilla. Tämä ei kuitenkaan enää ole yleisesti
sallittua ohjelmistoalalla – toisten hartioilla voi seisoa vain, jos nuo
toiset työskentelevät <em>samassa yrityksessä</em> kuin sinä itse.</p>
<p>
   Tähän liittyvä psykososiaalinen vahinko koskee tieteellisen yhteistyön
henkeä. Tieteellisen yhteistyön henki on ollut jopa niin vahva, että
tiedemiehet toimivat yhdessä vaikka heidän asuinmaidensa välillä vallitsisi
sota. Tässä hengessä toimivat ne japanilaiset merentutkijat, jotka Tyynen
meren saarilaboratoriotaan hylätessään huolellisesti säästivät kaiken
aineistonsa ja työnsä tulokset hyökkääville Yhdysvaltain merivoimille ja
jättivät jälkeensä lapun, jossa pyysivät pitämään laboratoriosta hyvää
huolta.</p>
<p>
   Voitontavoittelu on tuhonnut sen, mitä kansainvälisiltä konflikteilta
säästyi. Nykyään monien alojen tieteilijät eivät artikkeleissaan julkaise
riittävästi tietoja, joiden perusteella toiset voisivat toistaa heidän
kokeensa. He julkaisevat vain sen verran, että muut voivat ihailla heidän
aikaansaannoksiaan. Tämä on erityisen totta tietojenkäsittelytieteessä,
jossa julkaisuissa kuvailtujen ohjelmistojen lähdekoodi on tyypillisesti
salainen.</p>

<h4 id="does-not-matter-how">Jakamisen estämisen tavalla ei ole merkitystä</h4>
<p>
   Olen käsittellyt ohjelmistojen kopioinnin, muuttamisen ja
edelleenkehittämisen estämisen vaikutuksia. En ole tarkemmin kuvaillut,
miten tämä estäminen tehdään, koska estämisen tavalla ei ole merkitystä
lopputuloksen kannalta. Jos käytön estäminen <em>onnistuu</em>, se on
vahingollista, riippumatta siitä, onko menetelmänä kopiosuojaus,
tekijänoikeus, lisenssi, salaus, <abbr title="Read-only
Memory">ROM</abbr>-kortti tai sarjanumero.</p>
<p>
   Käyttäjien kannalta jotkut näistä menetelmistä ovat ärsyttävämpiä kuin
toiset. Käsitykseni mukaan vihatuimpia menetelmiä ovat toimivat menetelmät.</p>

<h4 id="should-be-free">Ohjelmistojen pitäisi olla vapaita</h4>
<p>
   Olen osoittanut, että ohjelmiston omistajuus – mahdollisuus rajoittaa
ohjelmiston muuttamista ja kopioimista – on vahingollista. Omistajuuden
kielteiset seuraukset ovat laajoja ja merkittäviä. Tästä johtuen
yhteiskunnan ei tulisi nimetä ohjelmistoille omistajia.</p>
<p>
   Toinen tapa sanoa asia on todeta, että yhteiskunta tarvitsee vapaita
ohjelmistoja. Omistetut ohjelmistot ovat vain vapaiden ohjelmistojen huono
korvike. Korvikkeen tuotannon kannustaminen ei ole järkevä tapa pyrkiä
tavoitteeseemme.</p>
<p>
   Vaclav Havel on lausunut kehoituksen: "Tee työtä jonkin asian puolesta,
koska se on oikein, eikä vain siksi, että se saattaa onnistua."
Kaupallisella, omistetulla ohjelmistolla on mahdollisuus onnistua omien
tavoitteidensa suhteen, mutta se ei ole hyväksi yhteiskunnalle.</p>

<h3 id="why-develop">Miksi ihmiset kehittävät ohjelmistoja</h3>
<p>
   Jos poistamme henkisten tuotteiden tekijänoikeuden välineenä ohjelmistojen
kehittämisen kannustamiseen, niin alkuunsa ohjelmistoja tuotetaan vähemmän,
mutta tuotetut ohjelmistot ovat käyttökelpoisempia. Ei ole selvää, laskeeko
yhteenlaskettu onnistuneiden käyttötuntien määrä, mutta jos se laskee tai
jos haluamme joka tapauksessa sitä nostaa, on olemassa muitakin tapoja
kannustaa ohjelmistojen kehittämistä, aivan samaan tapaan kuin on olemassa
muitakin tapoja kuin tullimaksuja teiden rahoituksen keräämiseen. Ennen kuin
siirryn noihin muihin kannustustapoihin, haluan tarkastella kuinka paljon
keinotekoista kannustusta todella tarvitaan.</p>

<h4 id="fun">Ohjelmointi on hauskaa</h4>
<p>
   On olemassa töitä, esimerkiksi tienrakennus, joihin harvat ryhtyvät muusta
syystä kuin rahasta. On olemassa myös töitä, taiteen ja tutkimuksen aloja,
joilla ei juurikaan voi rikastua, ja joille ryhdytään niiden kiehtovuuden
tai yhteiskunnallisen arvon vuoksi. Esimerkkeinä vaikkapa matemaattinen
logiikka, klassinen musiikki ja arkeologia, ja työtä tekevien ihmisten
poliittinen toiminta. Näillä aloilla harvoista palkallisista työpaikoista
kilpaillaan pikemminkin surumielisesti kuin katkerasti – eikä oikeastaan
mikään työ allalla ole hyvin palkattu. Jos on varaa, jotkut voivat jopa
maksaa mahdollisuudesta tehdä työtä alalla.</p>
<p>
   Tällainen ala voi muuttua yhdessä yössä, jos se alkaa tarjota rikastumisen
mahdollisuuksia. Kun yksi rikastuu, muut vaativat samaa mahdollisuutta. Pian
kaikki saattavat vaatia suuria summia rahaa työstä, jota he aiemmin tekivät
ilokseen. Jokusen vuoden kuluttua kaikki alalla työskentelevät halveksuvat
ajatusta tehtävästä, josta ei ole huomattavaa taloudellista hyötyä. He
vaativat poliitikkoja varmistamaan, että taloudelliset edut ovat
mahdollisia, jos ei muuten niin laatimalla erityisetuja, oikeuksia ja
monopoleja.</p>
<p>
   Tällainen muutos tapahtui tietokoneohjelmoinnissa
80-luvulla. Seitsemänkymmentäluvulla ilmestyi artikkeleita
"tietokone-addiktioista"; käyttäjillä oli tapana "roikkua linjoilla" satojen
markkojen edestä viikossa. Oli yleisesti tiedossa, että usein ihmiset
ihastuivat ohjelmointiin niin, että heidän avioliittonsa
kariutuivat. Nykyään on yleisesti tiedossa, ettei kukaan suostu ohjelmoimaan
muuten kuin kovalla palkalla. Mitä aiemmin tiedettiin, on unohdettu.</p>
<p>
   Vaikka jollakin alalla vallitsee jonakin hetkenä tilanne, jossa suurin osa
ihmisistä suostuu työskentelemään vain kovalla palkalla, ei tilanne
välttämättä pysy samana. Muutos voi vaihtaa suuntaa, jos yhteiskunta antaa
sysäyksen. Jos suuren omaisuuden mahdollisuus poistetaan, niin hetken
kuluttua ihmisten muutettua asenteitaan he ovat taas valmiita
työskentelemään alalla saavutusten tuottama ilo palkkanaan.</p>
<p>
   Kysymys "Miten meillä on varaa maksaa ohjelmoijille?" muuttuu helpommaksi,
kun ymmärrämme, ettei heille tarvitse maksaa omaisuuksia. Elantoon riittävä
palkka on helpompi maksaa.</p>

<h4 id="funding">Vapaiden ohjelmistojen rahoittaminen</h4>
<p>
   Ohjelmoijien palkkoja maksavien instituutioiden ei välttämättä tarvitse olla
ohjelmistotaloja. On olemassa monia muita instituutioita, jotka voivat
toimia rahoittajina.</p>
<p>
   Tietokoneiden valmistajat pitävät ohjelmistojen kehittämistä tärkeänä,
vaikka eivät pystykään kontrolloimaan ohjelmistojen käyttöä. Suuri osa
tietokoneiden valmistajien ohjelmistoista oli 1970-luvulla vapaita, koska
valmistajat eivät rajoittaneet niiden käyttöä. Nykyään tietokoneiden
valmistajien halukkuus liittyä vapaiden ohjelmistojen kehittämishankkeisiin
osoittaa, että ohjelmiston omistaminen ei lopultakaan ole tärkeää
tietokonevalmistajien kannalta.</p>
<p>
   Yliopistot tukevat useita ohjelmoitihankkeita. Nykyään ne myös usein myyvät
ohjelmistoja, mutta 1970-luvulla eivät. Epäileekö kukaan yliopistojen
halukkuutta kehittää vapaita ohjelmistoja, jos ne eivät saisi myydä
ohjelmistoja? Yliopistojen ohjelmointihankkeita voitaisiin tukea samoilla
valtiollisilla sopimuksilla ja apurahoilla, joilla nykyään tuetaan
omistettujen ohjelmistojen kehittämistä.</p>
<p>
   Nykyään on tavallista, että yliopistojen tutkijat kehittävät apurahojen
avulla ohjelmistoja lähes loppuun, kutsuvat niitä "valmiiksi", ja sitten
perustavat yhtiön joka tosiasiassa saattaa ohjelmiston valmiiksi ja
käyttökelpoiseksi. Jokus keskeneräinen versio annetaan "vapaasti" käyttöön;
läpikotaisin korruptoituneet tutkijat lisensoivat senkin yliopiston
eksklusiivisella lisenssillä. Tämä ei ole mikään salaisuus, käytännön
tunnustavat kaikki osapuolet. Vaikka tutkijat eivät tuntisi näitä
kiusauksia, he tekisivät silti tutkimusta.</p>
<p>
   Vapaita ohjelmistoja kirjoittavat ohjelmoijat voivat hankkia elantonsa
myymällä ohjelmistoon liittyviä palveluita. Minut on palkattu siirtämään <a
href="/software/gcc/">GNU C -kääntäjä</a> uudelle tietokonejärjestelmälle ja
tekemään käyttöliittymiä <a href="/software/emacs/">GNU
emacs:iin</a>. (Tarjoan nämä parannukset yleisölle, kunhan ne ovat
valmiita). Pidän myös luentoja, joista maksetaan.</p>
<p>
   En ole yksin, nykyään on olemassa menestyvä ja kasvava yhtiö, joka ei tee
muuta kuin näitä töitä. Myös useat muut yhtiöt tarjoavat kaupallista tukea
GNU-järjestelmän vapaiden ohjelmistojen käyttäjille. Näemme tässä
riippumattoman ohjelmistotukialan synnyn – alasta voi tulla laaja, jos
vapaat ohjelmistot yleistyvät. Riippumaton ohjelmistotuki antaa käyttäjille
mahdollisuuden tukeen, joka omistetun ohjelmiston kohdalla ei tule kyseeseen
kuin vain hyvin varakkaiden kohdalla.</p>
<p>
   <a href="/fsf/fsf.html">Free Software Foundationin</a> tapaiset uudet
instituutiot voivat myös rahoittaa ohjelmointihankkeita. Suurin osa säätiön
rahoituksesta saadaan käyttäjiltä, jotka tilaavat ohjelmistoja
postitse. Ohjelmistot ovat vapaita eli käyttäjät saavat kopioida ja muuttaa
niitä, mutta monet maksavat ohjelmistosta tästä huolimatta. (Muistettakoon,
että "vapaa ohjelmisto" viittaa vapauteen, ei hintaan.) Jotkut käyttäjät
tilaavat ja maksavat ohjelmiston kopiosta, vaikka heillä ohjelmisto jo
onkin, koske he katsovat, että me ansaitsemme heidän panoksensa. Säätiö saa
myös huomattavia lahjoituksia tietokoneiden valmistajilta.</p>
<p>
   Free Software Foundation on voittoa tavoittelematon säätiö, joten se käyttää
tulonsa palkkaamalla mahdollisimman monia ohjelmoijia. Jos se olisi
perustettu yhtiöksi, joka myisi samoja vapaita ohjelmistoja samaan hintaan,
se mahdollistaisi nykyään perustajalleen oikein hyvän toimeentulon.</p>
<p>
   Koska säätiö on yleishyödyllinen toimija, ohjelmoijat työskentelevät
säätiölle usein puolella siitä palkasta, jonka saisivat muualta. He tekevät
näin, koska säätiö on epäbyrokraattinen ja koska he tuntevat tyydytystä
tiedosta, ettei heidän tekemänsä ohjelmiston käyttöä estetä. Ennen kaikkea
he työskentelevät säätiössä, koska ohjelmointi on hauskaa. Myös monet
vapaaehtoiset ovat kirjoittaneet käyttökelpoisia ohjelmia säätiölle. (Viime
aikoina vapaaehtoisiksi on ilmaantunut jopa teknisiä kirjoittajia.)</p>
<p>
   Tämä osoittaa, että ohjelmointi on musiikin ja taiteen tavoin yksi kaikkein
kiehtovimmista aloista. Pelko, että kukaan ei haluaisi ohjelmoida, on turha.</p>

<h4 id="owe">Mitä käyttäjät ovat velkaa kehittäjille?</h4>
<p>
   Ohjelmistojen käyttäjillä on syytä tuntea moraalista velvollisuutta
ohjelmistojen tukemiseen. Vapaiden ohjelmistojen kehittäjät osallistuvat
käyttäjien toiminnan helpottamiseen ja on oikeudenmukaista ja käyttäjien
pitkän tähtäimen edun mukaista että he rahoittavat ohjelmistojen kehittäjiä.</p>
<p>
   Sama ei kuitenkaan päde omistettujen ohjelmien kehittäjien kohdalla, koska
ohjelmistojen käytön estäminen ansaitsee pikemminkin rangaistuksen kuin
palkkion.</p>
<p>
   Saavumme siis paradoksin ääreen: käyttökelpoisen ohjelmiston kehittäjä on
oikeutettu käyttäjien tukeen, mutta jokainen yritys muuttaa tämä moraalinen
oikeutus vaatimukseksi tuhoaa oikeutuksen perustan. Ohjelmiston kehittäjä
voi joko ansaita tai vaatia palkkion, mutta ei molempia.</p>
<p>
   Mielestäni eettisen ohjelmistokehittäjän tulee tämän ristiriidan
kohdatessaan käyttäytyä niin, että ansaitsee palkkion, ja samalla houkutella
käyttäjiä vapaaehtoisten lahjoitusten tekemiseen. Ajan mittaan käyttäjät
tottuvat tukemaan kehittäjiä ilman pakkoa, aivan kuten käyttäjät ovat
oppineet tukemaan julkisia radio- ja televisioasemia.</p>

<h3 id="productivity">Mitä on ohjelmistotuottavuus? </h3>
<p>
   Jos ohjelmistot olisivat vapaita, maailmassa olisi edelleen ohjelmoijia,
vaikkakin ehkä vähemmän. Olisiko tämä haitaksi yhteiskunnalle?</p>
<p>
   Ei välttämättä. Kehittyneissä maissa on nykyään vähemmän maanviljelijöitä
kuin vuonna 1900, mutta tämän ei katsota olevan haitaksi yhteiskunnalle,
koska harvemmat maanviljelijät tuottavat kuluttajille enemmän ruokaa kuin
useammat ennen. Tätä kutsutaan tuottavuuden kasvuksi. Vapaat ohjelmistot
tarvisisivat paljon vähemmän ohjelmoijia kysynnän tyydyttämiseen, koska
ohjelmistotuottavuus nousisi kaikilla tasoilla:</p>

<ul>
<li> Jokaisen kehitetyn ohjelman laajempi käyttö.</li>
<li> Olemassaolevien ohjelmien räätälöinti alusta aloittamisen sijaan.</li>
<li> Parempi ohjelmoijien koulutus.</li>
<li> Päällekkäisten kehityskustannusten poistuminen.</li>
</ul>

<p>
   He, jotka vastustavat yhteistyötä, koska se johtaa ohjelmoijien määrän
vähenemiseen, vastustavat itse asiassa kohonnutta tuottavuutta. Kuitenkin
nämä henkilöt usein hyväksyvät laajalle levinneen väitteen, jonka mukaan
ohjelmistotuotanto kaipaa tuottavuuden kasvua. Miten tämä on mahdollista?</p>
<p>
   "Ohjelmistotuottavuus" voi tarkoittaa kahta eri asiaa: kaiken
ohjelmistokehityksen yleistä tuottavuutta tai yksittäisten
ohjelmointihakkeiden tuottavuutta. Yhteiskunnan kannalta yleinen tuottavuus
on kehittämisen arvoinen ja suoraviivaisin kehittämisen tapa on poistaa ne
keinotekoiset yhteistyön esteet, jotka laskevat
tuottavuutta. "Ohjelmistotuottavuutta" tutkivat tutkijat keskittyvät
kuitenkin termin toiseen, rajoitettuun merkitykseen, jonka puitteissa kasvu
vaatii vaikeita teknologisia edistysaskeleita.</p>

<h3 id="competition">Onko kilpailu väistämätöntä?</h3>
<p>
   Onko väistämätöntä, että ihmiset kilpailevat, koettavat ohittaa toisensa
yhteiskunnassa? Ehkä. Kilpailu itsessään ei kuitenkaan ole vahingollista,
vahingon aiheuttaa <em>taistelu</em>.</p>
<p>
   On monia tapoja kilpailla. Kilpailua voi olla saavutusten parantaminen,
toisten suoritusten ylittäminen. Vanhoina aikoina esimerkiksi
ohjelmointivelhojen välillä vallitsi kilpailua – kilpailua siitä, kuka sai
koneen tekemään ällistyttävimmän tempun tai siitä, kuka kirjoitti lyhyimmän
tai nopeimman ohjelman jotakin tarkoitusta varten. Tällainen kilpailu voi
hyödyttää kaikkia, jos hyvä urheiluhenki säilyy.</p>
<p>
   Rakentava kilpailu on riittävä houkutin merkittäviin saavutuksiin. Ihmiset
kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä käy kaikissa maailman maissa; jotkut
käyttävät omaisuuksia voittaakseen. He eivät kuitenkaan lahjo laivojen
kapteeneja jättämään heidän kilpailijansa autiolle saarelle. Riittää, kun
paras kilpailija voittaa.</p>
<p>
   Kilpailu muuttuu taisteluksi, kun kilpailijat ryhtyvät vahingoittamaan
toisiaan sen sijaan että edistäisivät omia mahdollisuuksiaan, kun lause
"Paras voittakoon" muuttuu lauseeksi "Minä voitan, olin paras tai en."
Omistettu ohjelmisto on haitallinen siksi, että se edustaa yhteiskuntamme
jäsenten välistä taistelua, ei siksi että se edustaa kilpailua.</p>
<p>
   Yritysten välinen kilpailu ei välttämättä ole taistelua. Kun esimerkiksi
kaksi ruokakauppaa kilpailee, ne pyrkivät vain parantamaan omaa
suoritustaan, eivät sabotoimaan kilpailijaansa. Tämä ei kuitenkaan ole
seurausta erityisestä yritysetiikasta, vaan siitä, että alalla on vaikea
taistella ellei sitten ryhdy suoraan fyysiseen väkivaltaan. Kaikilla
yrityselämän aloilla ei kuitenkaan ole näin. Kaikkia mahdollisesti
hyödyttävän informaation pimittäminen on taistelua.</p>
<p>
   Yritysajattelu ei valmista ihmisiä kohtaamaan kiusausta siirtyä kilpailusta
taisteluun. Joitakin taistelun muotoja on kielletty monopolien vastaisilla
laeilla, mainontaa koskevilla laeilla ja niin edelleen, mutta sen sijaan
että yleistäisivät nämä ohjeet hylkäämällä taistelun kokonaan,
yritysjohtajat keksivät uusia lain sallimia taistelun muotoja. Yhteiskunnan
voimavaroja tuhlataan lahkojen väliseen taloudelliseen sisällissotaan.</p>

<h3 id="communism">"Mikset muuta Venäjälle?"</h3>
<p>
   Jokainen, joka Yhdysvalloissa kannattaa jotakin muuta kuin äärimmäistä
laissez-faire itsekkyyttä, saa usein kuulla tämän kysymyksen. Se esitetään
esimerkiksi heille, jotka tukevat kansallista terveydenhoitojärjestelmää,
jollainen on olemassa kaikissa muissa vapaan maailman teollistuneissa
maissa. Kysymys esitetään myös taiteen julkisen tuen kaipaajille; myös tämä
järjestelmä on olemassa kaikissa kehittyneissä maissa. Amerikassa ajatusta,
jonka mukaan kansalaisilla on velvotteita yhteistä hyvää kohtaan, pidetään
kommunismina. Mutta miten samankaltaisia nämä ajatukset ovat?</p>
<p>
   Neuvostoliitossa kommunismi oli keskusjohtoinen järjestelmä, joka sääteli
kaikkea toimintaa, oletetusti yhteiseksi hyväksi, mutta tosiasiassa
Kommunistisen puolueen jäsenten hyväksi. Kopiointivälineet olivat tarkassa
valvonnassa laittoman kopioinnin estämiseksi.</p>
<p>
   Amerikkalais-henkisiin immateriaalioikeuksiin perustuva järjestelmä valvoo
ohjelman levitystä ja kopiointivälineitä automatisoiduilla
kopiosuojausmenetelmillä laittoman kopioinnin estämiseksi.</p>
<p>
   Tätä vastoin minä työskentelen luodakseni järjestelmän, jossa ihmiset itse
saavat päättää teoistaan; aivan erityisesti järjestelmän, jossa ihmiset ovat
vapaita auttamaan lähimmäisiään ja vapaita muuttamaan ja parantamaan niitä
työvälineitä, joita jokapäiväisessä elämässä käytetään. Tällainen
järjestelmä perustuu vapaaehtoiseen yhteistoimintaan ja desentralisaatioon.</p>
<p>
   Jos siis arvioimme järjestelmiä sen perusteella, miten paljon ne
muistuttavat venäläistä kommunismia, niin ohjelmistojen omistajat
näyttäytyvät kommunisteina.</p>

<h3 id="premises">Kysymys oletuksista</h3>
<p>
   Olen olettanut, että ohjelmiston käyttäjä on yhtä tärkeä kuin ohjelmiston
tekijä, jopa yhtä tärkeä kuin ohjelmiston tekijän työnantaja. Toisin sanoen
käyttäjien, tekijöiden ja työnantajien tarpeilla ja toiveilla on yhtä suuri
painoarvo valitessamme parasta toimintamallia.</p>
<p>
   Tämä oletus ei ole yleisesti hyväksytty. Monien mielestä ohjelmiston tekijän
työnantaja on ratkaisevasti tärkeämpi taho kuin muut. Heidän oletuksensa
mukaan ohjelmiston omistamisen tarkoitus on antaa tekijän työnantajalle etu,
jonka työnantaja ansaitsee – täysin riippumatta omistajuuden vaikutuksista
yhteiskunnalle.</p>
<p>
   Ei kannata yrittää todistaa tai kumota näitä oletuksia. Argumentointi
edellyttää yksimielisyyttä oletuksista. Niinpä suurin osa sanomastani
puhuttelee vain heitä, jotka jakavat oletukseni tai ovat ainakin
kiinnostuneet oletusteni seurauksista. Heille, joiden mielestä omistajat
ovat tärkeämpiä kuin kukaan muu, tämä kirjoitus on yksinkertaisesti
merkityksetön.</p>
<p>
   Mutta miksi suuri osa amerikkalaisista hyväksyy oletuksen, joka asettaa
tietyn ihmisryhmän kaikkien muiden yläpuolelle? Osittain siksi, että he
kuvittelevat, että tämä oletus on osa amerikkalaisen yhteiskunnan
oikeusperinnettä. Joidenkin mielestä oletuksen kiistäminen horjuttaa
yhteiskunnan perusteita.</p>
<p>
   Näiden ihmisten on tärkeää tietää, että kyseinen oletus ei ole eikä ole
koskaan ollutkaan osa oikeusperinnettämme.</p>
<p>
   Yhdysvaltain perustuslaki sanoo, että tekijänoikeuden tarkoitus on "edistää
tieteen ja taiteiden kehitystä". Korkein oikeus on tulkinnut (tapauksessa
<em>Fox Film vastaan Doyal</em>) tätä seuraavasti: "Yhdysvaltain ainoa
kiinnostus ja tekijälle annetun yksinoikeuden ainoa tarkoitus kohdistuu
yleisön tekijöiden teoksista saamaan hyötyyn."</p>
<p>
   Meidän ei ole pakko olla samaa mieltä kuin perustuslaki tai korkein
oikeus. (Yhteen aikaan molemmat hyväksyivät orjuuden.) Näin ollen
perustuslain tai korkeimman oikeuden käsitykset eivät kumoa oletusta
omistajuuden etusijasta. Toivon kuitenkin, että kun huomaamme, että oletus
on pikemminkin radikaalin äärioikeistolainen kuin perinteisesti tunnustettu,
sen houkutusvoima heikkenee.</p>

<h3 id="conclusion">Johtopäätös</h3>
<p>
   Kuvittelemme, että yhteiskuntamme kannustaa lähimmäisen auttamiseen, mutta
joka kerta kun palkitsemme jakamisen estämisen tai ihailemme tällä tavoin
hankittua varallisuutta, annamme itsestämme päinvastaisen kuvan.</p>
<p>
   Ohjelmistojen rajoittaminen on yksi muoto tavastamme laiminlyödä yhteisön
hyvä henkilökohtaisen edun nimissä. Voimme jäljittää tämän laiminlyönnin
kulkua Ronald Reaganista Dick Cheneyhin, Exxonista Enroniin, epäonnistuvista
pankeista epäonnistuviin kouluihin. Laiminlyönnin määrää voidaan mitata
kodittomien ja vankien määrällä. Yhteisöllisyyden vastainen ilmapiiri
ruokkii itseään, sillä mitä useammin huomaamme toisten laiminlyövän meidän
auttamisemme, sitä turhemmalta tuntuu heitä auttaa. Näin yhteiskunta
rappeutuu viidakoksi.</p>
<p>
   Jos emme halua asua viidakossa, meidän on muutettava asenteitamme. Meidän on
osoitettava, että pidämme hyvänä kansalaisena häntä, joka tarvittaessa tekee
yhteistyötä, emme häntä, joka menestyksekkäästi ottaa toisilta. Toivon että
liike vapaiden ohjelmistojen puolesta vie tähän suuntaan: ainakin yhdellä
alalla korvaamme viidakon tehokkaammalla, vapaaehtoiseen yhteistyöhön
kannustavalla ja perustuvalla järjestelmällä.</p>


<h3 id="footnotes">Viittet</h3>

<ol>
<li id="f1">Sana "vapaa" ilmaisussa "vapaa ohjelmisto" viittaa vapauteen, ei
hintaan. Vapaasta ohjelmistosta maksettu hinta voi olla nolla tai pieni tai
(toisinaan) sangen suuri.</li>

<li id="f2">Kysymykset saastumisesta tai ruuhkista eivät muuta johtopäätöstä. Jos
haluamme tehdä ajamisesta kalliimpaa, jotta autolla ajettaisiin vähemmän, ei
kannata käyttää tullimaksuja, sillä niiden periminen lisää saastumista ja
ruuhkia. Polttoainevero on paljon tehokkaampi menetelmä. Samaan tapaan halu
parantaa turvallisuutta laskemalla suurinta sallittua nopeutta on
irrelevantti argumenttimme kannalta; vapaa tie nostaa keskimääräistä
nopeutta – koska tullia varten ei tarvitse pysähtyä – suurimmasta sallitusta
nopeudesta riippumatta.</li>

<li id="f3">Jotakin tiettyä ohjelmistoa voidaan pitää niin vahingollisena, ettei sen
pitäisi olla lainkaan saatavilla, esimerkkinä Lotus Marketplace
–tietokantaohjelma, joka vedettiin markkinoilta julkisen paheksunnan
vuoksi. Suurinta osaa argumentistani ei voida soveltaa tähän tapaukseen,
mutta toisaalta ei ole juurikaan järkeä väittää, että ohjelmistoilla pitäisi
olla omistaja, jotta omistaja vaikeuttaisi niiden saatavuutta. Omistaja ei
vedä ohjelmistoa markkinoilta <em>täysin</em>, kuten olisi toivottavaa
tapauksessa, jossa ohjelman käyttöä pidetään tuhoisana.</li>
</ol>

<hr />
<blockquote id="fsfs"><p class="big">Tämä essee on julkaistu teoksessa <a
href="http://shop.fsf.org/product/free-software-free-society/"><cite>Free
Software, Free Society: The Selected Essays of Richard
M. Stallman</cite></a>.</p></blockquote>

<div class="translators-notes">

<!--TRANSLATORS: Use space (SPC) as msgstr if you don't have notes.-->
  </div>
</div>

<!-- for id="content", starts in the include above -->
<!--#include virtual="/server/footer.fi.html" -->
<div id="footer">
<div class="unprintable">

<p>Ole hyvä ja lähetä FSF &amp; GNU -kyselyt osoitteeseen <a
href="mailto:gnu@gnu.org">&lt;gnu@gnu.org&gt;</a>. On myös muita tapoja <a
href="/contact/">saada yhteys</a> FSF:ään. Lähetä ilmoitukset
toimimattomista  linkeistä ja muut korjaukset (tai ehdotukset) osoitteeseen
<a href="mailto:webmasters@gnu.org">&lt;webmasters@gnu.org&gt;</a>.</p>

<p>
<!-- TRANSLATORS: Ignore the original text in this paragraph,
        replace it with the translation of these two:

        We work hard and do our best to provide accurate, good quality
        translations.  However, we are not exempt from imperfection.
        Please send your comments and general suggestions in this regard
        to <a href="mailto:web-translators@gnu.org">

        &lt;web-translators@gnu.org&gt;</a>.</p>

        <p>For information on coordinating and submitting translations of
        our web pages, see <a
        href="/server/standards/README.translations.html">Translations
        README</a>. -->
Me teemme kovaa työtä ja teemme parastamme luodaksemme tarkkoja, hyvän
laadun käännöksiä. Mutta, mekään emme ole täydellisiä. Lähetä kommentteja ja
pyyntöjä tästä käännöksestä osoitteeseen:<a
href="mailto:web-translators@gnu.org">&lt;web-translators@gnu.org&gt;</a>.</p>
<p> Saadaksesi tietoa meidän verkkosivujemme käännösten lähettämisestä ja
koordinoimisesta, lue <a href="/server/standards/README.translations.html">
Käännösten README </a></p>
</div>

<p>Copyright &copy; 1991, 1992, 1998, 2000, 2001, 2006, 2007, 2010, 2017, 2018,
2020 Free Software Foundation, Inc.</p>

<p>Tämä sivu on julkaistu <a rel="license"
href="http://creativecommons.org/licenses/by-nd/4.0/">Creative Commons
Nimeä-EiMuutoksia 4.0-kansainvälisen lisenssin alla.</a></p>

<!--#include virtual="/server/bottom-notes.fi.html" -->
<div class="translators-credits">

<!--TRANSLATORS: Use space (SPC) as msgstr if you don't want credits.-->
<b>Suomentanut</b> Pyry.</div>

<p class="unprintable"><!-- timestamp start -->
Päivitetty:

$Date: 2020/07/05 14:01:37 $

<!-- timestamp end -->
</p>
</div>
</div>
<!-- for class="inner", starts in the banner include -->
</body>
</html>